Aina silloin tällöin törmäsin deittipalstalla profiileihin, joissa lähemmin tarkasteltuna ei ollut kaikki kohdallaan. Tietenkään pelkän lukemisen perusteella sitä ei voinut tietää, mutta jos pääsi viestittely-, puhelin- tai tapaamisyhteyteen profiilin takana olevien miesten kanssa, tällaiset ”huijarit” yleensä paljastuivat melko nopeasti. Koska olin tarkka siitä, että omassa profiilissani ilmoittamani tiedot olivat oikeita ja paikkansa pitäviä, oletin ja odotin sitä myös miehiltä, jotka itseään omissa profiileissaan esittelivät.

Deittipalstan kautta tutustuin tähänkin mieheen, josta sitten paljastui sellaista, mikä sai karvani nousemaan pystyyn kuin siilin piikit. Tällä kertaa oli deittailussani ollut pieni suvantovaihe. Kiinnostavia miehiä ei vain tuntunut profiileista löytyvän. Yleensä kyllä meneillään oleva suhdekin vaikutti siihen, etten kovin aktiivisesti etsinyt uutta seuraa.

Pidin periaatteenani sitä, että tapailin yhtä miestä kerrallaan. Mitään haaremia minulla ei ollut tarve itselleni luoda. Yleensä katsoin suhteen loppuun asti ja vasta sitten aloittelin uutta, jos sellaisesta oli mitään merkkejä. Enkä oikeastaan voi sanoa, että useimmat suhteiksi kutsumani edes olivat mitään suhteita siinä mielessä kuin itse sanan ”suhde” ymmärrän. Ne olivat enemmän tai vähemmän säännöllisiä tapaamisia, joissa yritettiin selvittää sitä, voisiko jutusta koskaan mitään tapailua kummempaa tullakaan.

Toki jos profiilista suorastaan pomppasi silmilleni joku minua kiinnostava ehdokas, joka näytti vihreätä valoa myös minulle, en jättänyt tilaisuutta käyttämättä. Siinä mielessä oli rohkea ja aktiivinen. Jos kiinnostus heräsi puolin ja toisin, tein edellisistä epämääräisistä tapailuista lopun hyvin nopeasti. Mitään varmisteluja en harrastanut, koska en pitänyt ajatuksesta, että minuakaan pidettäisiin minkäänlaisena hätävarana. Halusin kohdella miehiä samoin kuin itse toivoin tulevani kohdelluksi.

Nyt osui siis silmiini profiili, jossa kaikki näytti päällisin puolin olevan tasapainossa omiin toiveisiini nähden. Kyseessä oli 53-vuotias mies, eli hiukan minua vanhempi tapaus oli tämä herra. En pitänyt sitä pahana ikänä, jos miehestä vielä löytyi puhtia ja viriliteettiä minunkin tarpeitani tyydyttämään. Myös ulkoinen olemus kertoi paljon, vaikka kokonaisuus oli tietenkin se, joka lopulta ratkaisi asian puoleen tai toiseen.

Hyvä asia oli se, että mies asui samalla paikkakunnalla. Nyt ainakin tutustumisen luulisi sujuvan helposti ja vaivattomasti, kun pitkät välimatkat ja aikataulujen sovittelut voitaisiin unohtaa. Eniten minua miehessä arvelutti se, että hän teki työtään samalla alalla kuin minä. Se tietysti helpottaisi puhumista, kun olisi ainakin yksi yhteinen puheenaihe.

Mutta minulla ei ollut suurempia haluja mennä treffeille puhumaan työasioista, enkä mahdollisessa jatkossakaan haluaisi niistä kaiken aikaa puhua. En kuitenkaan hylännyt miestä tuon asian vuoksi, vaikka se minua askarruttikin. Hän vaikutti mukavalta, ja päätin katsoa, olisiko meillä ehkä muutakin puhumista.