Pekan oli vallannut kummallinen, suorastaan maaninen olotila. Hänestä tuntui, että tämä oli hänen ainoa tilaisuutensa saada Liisa valtaansa. Huomenna lähtisi hän taas kotiin, ja Liisa jäisi tänne yksin sulhanen vaanimassa aivan kintereillään. Liisa oli nyt saatava keinolla millä hyvänsä purkamaan aiempi kihlauksensa ja hyväksymään hänen kosintansa.

Pekka alkoi matalalla äänellä selostaa Liisalle aikeitaan. Nyt pitäisi Liisan heti soittaa kihlatulleen ja ilmoittaa, että kihlaus oli purkautunut. Sillä kyllä Pekka jo näki Liisasta, mitä tämän sydän oli valinnut. Se oli valinnut Pekan ja tämän antaman timanttisormuksen. Ei Liisan pitänyt enää epäröidä. Pekka seisoisi hänen tukenaan, jos sulhanen alkaisi esittää jonkinlaisia uhkavaatimuksia. Kihlauksen purkautumisen perusteeksi riitti Pekan mielestä se, että Liisa kertoisi tavanneensa Pekan ja huomanneensa, että tämä oli hänen sydämensä oikea valittu.

Olihan Liisa itsekin maininnut, että yksinäisyydessään oli hyväksynyt vanhan heilansa kosinnan. Hän kun oli luullut, vastoin Pekan monia vakuutteluja, ettei Pekka hänestä laisinkaan välittänyt tai ettei heidän tapaamisensa onnistuisi. Mutta nyt oli Pekka tässä, sormus koristi Liisan sormea ja yhteisen elämän suunnittelu voitiin toden teolla aloittaa.

Mitä enemmän Pekka puhui, sitä enemmän alkoi Liisaa pelottaa. Pekkahan puhui aivan järjettömiä! Kuvitteliko tämä tosiaan, että kihlaus noin vain puhelinsoitolla purettaisiin. Eihän Liisa toki oikeasti kihloissa ollut, mutta sitä taas ei Pekka tiennyt. Pekan kanssa hän ei kyllä kihlautuisi, se oli vissi ja varma! Mutta miten hän nyt selvittäisi itsensä ulos tästä tilanteesta?

Eniten Liisaa pelotti Pekan outo käytös. Mies tuijotti häntä yhä kiihkeämmin kummallinen kiilto silmissään ja puristi edelleen hänen sormiaan. Ääni muuttui entistä matalammaksi, ja kohta Pekka suorastaan kuiskaili. Ruokaansa ei hän ollut juuri koskenutkaan. Nyt oli pelattava aikaa, Liisa päätti mielessään, muuten voisivat seuraukset olla ikäviä.

Jotenkin sai hän irrotettua kätensä Pekan otteesta valittamalla, että sormiin koski Pekan kiihkeä puristus. Hän sanoi, että asiasta piti nyt keskustella rauhallisesti ja vasta sitten, kun olisi syöty kunnolla. Nälkäisenä ja verensokeri alhaisena teki herkästi vääriä johtopäätöksiä ja ratkaisuja. Nyt ruokaa suuhun ja sen jälkeen punnittaisiin eri vaihtoehdot.

Kuin hyvää esimerkkiä näyttääkseen alkoi Liisa tyhjentää lautastaan, vaikka pelko ja jännitys kaihersivat mielessä, eikä ruokahalua ollut tipan tippaa. Mutta nyt ei saanut pelkoaan näyttää. Jos hän sen tekisi, olisi peli menetetty.

Liisan esimerkin innoittamana alkoi Pekkakin lappaa ruokaa suuhunsa. Hänellä oli suden nälkä, ja äsken Liisaa tuijottaessaan oli hän ihmetellyt, miten tämän kauniit piirteet olivat alkaneet vääntyillä hänen silmissään mitä kummallisimpiin ilmeisiin. Se taisi tosiaankin olla ruuan puutetta ja hallusinaation kaltaista olotilaa, sillä hetken aikaa aterioituaan huomasi hän näkökykynsä ikään kuin paranevan…