Tuhatta ja sataa polki Punahilkka pyörällään työpäivän jälkeen kotiin. Ei hän enää edes huomannut, miten taivaalta vihmoi kämmenen kokoisia räntärättejä, ja tuuli teki voitavansa estääkseen Punahilkan etenemistä. Koneen ääreen ja viestiä lukemaan oli päästävä mitä kiireimmin.

Kotiin tultuaan Punahilkka ensi töikseen avasi läppärinsä. Sivujen latautumista odotellessaan vaihtoi hän kuivat ja mukavat kotivaatteet päälleen ja keitti tulipunaiset kahvit. Nälkäkin oli, mutta ei tässä nyt ennättänyt ruokaa ajatella. Nopeasti hotkaisi hän kahvin kanssa jotain suuhunsa ja asettui sitten mukavasti nojatuoliinsa läppäri sylissään. Paksun villaisen viltin kietaisi hän hartioilleen niitä lämmittämään ja mahdollisia kolotuksia estämään.

Ja sitten Susimetsään! Kuten sanottu, oli Punahilkka ennättänyt jo silmäillen lukea saapunutta viestiä. Mutta lähinnä se oli ollut kuin pirun raamatun lukemista: sana sieltä, toinen täältä. Nyt hän aloitti kirjeen lukemisen alusta ajatuksen kanssa.

Aluksi viestin kirjoittajasusi kertoili hiukan itsestään: miten oli ollut jo alkuvuodesta jäsenenä e-kontaktissa ja kirjoitelleensa useankin hilkan kanssa. Sitten oli jäsenyysaika loppunut, ja susi oli inaktivoinut profiilinsa käyden vain silloin tällöin kurkkimassa, mitä deittimaailmaan kuului. Kesällä hän sitten oli huomannut, että e-kontaktissa oli tarjolla myös blogisivusto. Susi oli kiinnostunut oitis.