Mikä ”tauti” oli mahtanut yhteisön jäseniin iskeä seuraavalla viikolla? Viikon kahdeksasta postauksesta peräti viisi oli arvuutteluja, joko kuvalla tai ilman. Yksi postaus oli laaja vastaus erääseen arvuutteluun. Yksi kirjoitus sekin oli jollain tapaa arvailuun liittyvä, vaikka siinä kysyttiinkin kasvilajia, jota postaaja itse ei ollut tunnistanut. Ja vielä yksi, jossa kerrottiin, että kirjoittajan omasta blogista sai käydä tutkailemassa, millaisia arvuutteluja hän sinne oli laittanut.

Huh-huh! Arvailijoita näytti riittävän jokaiseen postaukseen runsain määrin, ja kuluihan se syksysateinen viikko siinä keposesti kuvia ja vihjeitä tutkaillessa ja vastauksia tuumiskellessa. Monihan oli jo ennenkin ilmoittanut, että tällaiset arvailut ja pienet, kepeät kisailut olivat oikein mukavaa ajankulua ja loivat sitä paljon mainostettua yhteishenkeä.

Nyt on Kärpäsen ihan pakko kysyä, että millähän lailla, sillä ei se kyllä olemattomilla aivoillaan kykene käsittämään, miten tuollainen voisi lisätä minkään yhteisön yhteishenkeä. Kaikkihan tuumivat asioita itse tykönään ja sitten vain heittivät virtuaaliset terveisensä kyselijän postaukseen. Mutta ehkä siihen tässä yhteisössä sisältyikin jokin juju ja salaisuus, joka ei tyhmälle Kärpäselle vielä ollut auennut ja tuskin aukeaisikaan.

Postailu ja kysely aloitettiin vasta tiistaina, mutta silloin olikin heti kolme jäsentä innostunut esittämään arvailunsa. Homman aloitti yhteisön VL (vanha leidi), joka kaupassa käydessään oli hoksannut tievarressa värikkään ”möykyn” Mikähän mahtoi tuo erikoinen möykky olla?

IVK oli terävänä heti kärkeen, mutta samalla vei muilta hiukan arvaamisen iloa (Kärpäsen huom!) kertomalla oitis, mitä kuvassa oli näkevinään. Ihan täysin ei hänkään hoksottimiinsa luottanut, kun vastaus oli esitettävä kysymyksenä. Postaaja vahvisti, että oikeilla jäljillä oltiin.

Seuraavaksi esitti vankkaa muistitietouttaan (Kärpäsen huom!) VRK. Hän tunnisti jo lajinkin ja menipä vieläkin pitemmälle arvailuissaan. Lajin VL kyllä hyväksyi oikeaksi, mutta halusi vielä tietää, miksi ”möykyn” väri oli niin kauniin helakka. Nyt meni jo VRK: ltäkin sormi, vai pitäisikö sanoa tutti, suuhun. Jonkin ajan kuluttua hän kyllä palasi takaisin hiukan viisastuneena (olisiko piipahtanut googlessa?) ja kertoi tietämättömille, että katkaistun puun pintaan nousee edelleen nestettä, joka sitten hapettuu, ja kas siitä väri.

KHÄ pöllähti myös paikalle. Yölliset saalistusretket oli ilmeisesti käyty ja repeytyneet seitit paikattu sekä kaikki syötäväksi kelpaava pistelty makeisiin suihin, kun nyt oli aikaa tännekin yön hiljaisina hetkinä kurkistaa (Kärpäsen huom!). Ikävä kyllä hän oli taas myöhässä, sillä oikea arvaus oli jo annettu. Siitä suivaantuneena hän manasi kauniin puun kantoineen kaikkineen alimpaan helvettiin (Kärpäsen huom!) eikä ottanut kuuleviin korviinsa, että punainen väri olisi jostakin luonnollisesta syystä voinut johtua. Myrkkyä siinä oli käytetty, jottei tuo kurja rantojen valloittaja enempää viheliäisiä jälkeläisiään ilmoille työntäisi.

Niin varmaan sävyyn KHÄ tietonsa esitti, että jopa VRK alkoi seuraavana aamuna (YK: n päivä muuten) kahvia ryystäessään vetää häntää takapuoleen. Hänhän oli aikoinaan näissäkin hommissa puuhastellut, mutta tykkänään unohtanut moiset myrkyt. Nyt ne palautuivat hänen mieleensä, kun hän muisteli somaa punaista ”varvaslakkaa”.

Samaisen YK: n päivän aikana oli myös KHÄ tullut toisiin ajatuksiin, ja arveli hänkin, että väri taisi sittenkin johtua VRK: n jo aiemmin esittämästä hapettumisesta. Myös VV heräili tietämään tai ainakin olemaan samaa mieltä VRK: n kanssa. Sitä hän ei kuitenkaan hyväksynyt, että kuvassa olisi ollut vain yhden puun kaatamisen jälkeen jäljelle jäänyt osa, vaan kyllä siinä oli niitä ollut selvästi oikein rypäs.

Sekös innoitti VRK: n taas luennoimaan, miten kotimaiset kasvit oikein leviävät ja lisääntyvät. Tässä kohtaa häneltä kyllä menivät vitoset ja kympit sekaisin, kun hän sotki keskenään puut ja pensaat. Kuvassa oleva kasvi on puu, ei pensas, vaikka se kuinka monena haaralatvana taivaankantta hipoisi (Kärpäsen huom!). Kaksi muuta VRK: n mainitsemaa lajia kyllä pensaita ovat.

Loppukaneettina VRK totesi, että väri ja kaarna olivat kuitenkin olleet hänelle ne tärkeimmät osviitat, joiden perusteella hän oikeaa satamaa kohden oli suunnannut, ja purtensa turvallisesti sinne saattanut (Kärpäsen huom!).

Koska oikea vastaus oli jo annettu, ei kenelläkään enää ollut oikein tarvetta ryhtyä vääntämään asiasta. Nyt yritettiin nähdä kuvassa jotain huvittavaa. TiHe ehdotteli ulkomaillakin laajasti tunnettua suomalaista melko uutta urheilulajia, jossa kisattiin ihan maailmanmestaruustasolla.

Mutta AVK: lla oli jäänyt vielä jotakin hampaankoloon. Ensin hän laski vuosirenkaista puun iän ja säälitteli sitten koko perheen tuhoa yhdessä rytäkässä. Mutta eivätpä olleet puun jäämistön juurella lepäilevät lehdykkäiset tuosta puusta putoilleet. Aivan vierailta näyttivät tässä yhteydessä. Kun ei kukaan ottanut tähän asiaa kantaa, palasi AVK vähän myöhemmin toteamaan, että mustua olivat tainneet tämän puun lehdet heti maahan laskeuduttuaan. Niillähän oli sellainen taipumus.

Nyt kun ei tarvinnut enää tietää, avasi sanaisen arkkunsa myös AMP. Hän ei nähnytkään kuvassa mitään tylsää suomalaista puuta pois hakattuna, vaan hänen sielunsa silmät aukenivat taiteelle. Runollisin sanakääntein hän sitten esitteli oman näkemyksensä asiasta.

Seuraavaa KHÄ: n kommenttia ei kyllä taas voi kuin ihmetellä. Vaikka kaikki olivat jo jokseenkin yksimielisiä siitä, mikä puu oli kyseessä, ja KHÄ itsekin tarjonnut heti kärkeen samaa vastausta, veti hän nyt yhtäkkiä esiin erään toisen puulajin. Mainittu puu kuuluu kyllä myös Kärpäsen suosikkeihin, mutta ei se kyllä olemattomilla aivoillaan taaskaan voi ymmärtää, mistä jalkaparistaan KHÄ tuon valttikortin vetäisi. Ehkä kommentti olikin tarkoitettu pelkästään täydennykseksi tai peräti hämäykseksi, mene tiedä.

Asiaan ei kukaan kiinnittänyt enää huomiota, mutta VRK palasi vielä ”viisastelemaan” omilla oivalluksillaan, sillä eihän hän voinut olla hiljaa, kun AMP taas näytti lennokkailla lausahduksillaan vetävän kaikkien huomion puoleensa. Kismitti, kismitti se niin maan perusteellisesti (Kärpäsen huom!)!