Vasta aamupäivällä Liisa heräili. Hän oli jo edellisenä viikolla ilmoittanut työpaikassaan pitävänsä muutaman rästissä olevan lomapäivän. Herättyään Liisa keitteli hyvät kahvit, luki päivän lehden ja vilkaisi, oliko kukaan soittanut tai lähetellyt viestejä yön aikana. Hänen hyvä tuulensa häipyi saman tien, kun hän huomasi, että Pekka oli yrittänyt soittaa hänelle useampaan kertaan. Myös tekstiviestejä oli tullut puolenkymmentä kappaletta.

Kaikki ne olivat samantyyppistä hymistelyä ja ihanien tulevaisuudenkuvien maalailua kuin illalla tullut sähköpostikin. Viesteihin oli myös ilmaantunut kummallinen, omistava sävy. Pekka kyseli vihjaillen, missä Liisa oikein oli, kun ei vielä yhdeltätoista illallakaan vastannut puheluihin. Pekka olisi vielä halunnut puhua tulevista treffeistä. Ei kai Liisa vain liehunut yökerhoissa muitten miesten kanssa.

Liisaa tympäisi. Hän deletoi viestit oikopäätä. Jos olisi kehdannut, olisi hän ilmoittanut, että mitään treffejä ei tule. Eikä kyse ollut pelkästään siitä, ettei Liisa olisi kehdannut perua tapaamista. Mutta selvästi havaittava tyylin muutos Pekan viesteissä teki hänet varovaiseksi.

Liisalla oli aavistus, että jos hän ilmoittaisi Pekalle, ettei halunnutkaan tavata tätä, mies ei sen erän perästä jättäisi häntä rauhaan. Parasta siis tavata ja olla sitten huomaavinaan, ettei yhteistä säveltä kaikista ennakkoaavisteluista huolimatta sittenkään löytynyt.

Toivuttuaan tympäännyksestään Liisa alkoi toteuttaa suunnitelmaa, jonka yöllä oli keksinyt. Hän lähetti tekstiviestin eräälle vanhalle heilalleen. Viestissä Liisa kyseli, oliko mies vielä vapaa ja kiinnostiko tätä tavata Liisa. Jos kiinnosti, niin tulevana viikonloppuna menisi Liisa erääseen kotipaikkakunnan ravintolaan iltaa viettämään. Siellä voitaisiin nähdä. Liisalla olisi luultavasti kyllä muutakin seuraa, mutta ei mitään sellaista, ettei vanhaa ystävää ja heilaa siinä sivussa olisi voinut moikata.

Ei kulunut kauaakaan, kun mies jo vastasi. Totta kai hän halusi Liisan tavata! Ja muuhunkin kanssakäymiseen olisi hän enemmän kuin valmis. Toivottavasti Liisa ilmoittaisi mahdollisimman pian, missä ja mihin aikaan tavattaisiin.

Vastauksen saatuaan Liisa myhäili tyytyväisenä. Asiat alkoivat hiljalleen lutviutua. Mutta Pekan viestissään mainitsema sormus vaivasi häntä edelleen. Ei kai Pekka vain aikonut tulla ensitreffeille sormus taskussaan? No, Liisa kuulostelisi asiaa vielä jonkin aikaa. Jos alkoi näyttää siltä, että Pekka tosiaan luuli hänet kihlaavansa, ottaisi Liisa käyttöön järeämmät aseet…