Erityisesti plettu ja joku muukin oli kantanut huolta siitä, että kärpäsen kirjoitukset ja varsinkin niihin tulleet kommentit kiinnostaisivat ihmisiä niin kovasti, että oikein kävijäryntäys sivulle tulisi. Pletun ja yhteisön muiden kärpäsen vähättelijöiden käsityksen mukaan ei tuo kiinnostus kuitenkaan johtunut kärpäsen kirjoitustaidosta tai muuten mielenkiintoisesta blogista, vaan siitä, että pieni yhteisblogi värikkyydellään kiinnosti ihmisiä. Kärpäsen sensaatiohakuinen kirjoittelu oli omiaan lisäämään tuota kiinnostusta.

Hyötyjä tässä tapauksessa oli kuitenkin ainoastaan kärpänen, joka kieroilla konsteillaan ja ilkeämielisillä, yhteisöä panettelevilla ja parjaavilla kirjoituksillaan kalasteli lukijoita sivulleen, vaikka hurskaasti oli jossakin aiemmin ilmoittanut, ettei välittänyt sen enempää lukijoista kuin kommentoijistakaan. Omaksi ilokseen vain kirjoitteli, mukamas. Mutta pötyä puhui, se nyt oli sanomattakin selvää!

Tavallaan plettu oli joissakin asioissa oikeassa. Kyllä, kärpäsen sivulla kävi paljon lukijoita. Kaikkein huvittavinta asiassa oli se, että muutamana sellaisena päivänä, jolloin kärpänen ei ollut julkaissut postausta lainkaan, oli kävijöitä enemmän kuin koskaan. 10.1. oli kaikkien aikojen kävijäennätys. Monet kävijöistä olivat varmasti juuri kommentoijia, kuten esimerkiksi plettu tai VK, jotka useamman kerran päivässä kävivät tarkistamassa, oliko heidän kommentteihinsa vastattu. Jos oli, käynnisti se välittömästi ainakin pletussa vastaamisrefleksin, joka tietysti taas poiki uusia vastauksia ja niihin vastauksia.

Joitakin taas kiinnosti se, miten kärpänen suhtautui uhkailuihin ja ”varoituksiin”, joita sille sateli. Lopettaisiko se pahempien seuraamusten pelossa kirjoittelunsa, vai jatkaisiko entiseen malliin. Entä miten se reagoi, kun sitä syytettiin toisten sairastuttamisesta ja kiusaamisesta? Sivulliset varmasti huomasivat sen, että vaikka kärpästä syytettiin kiusaamisesta, haukkumisesta, parjaamisesta ja pilkkaamisesta, olivat kiusaajat, haukkujat, parjaajat ja pilkkaajat kokonaan muualla.

Oli varmasti mielenkiintoista sivusta seurata, kuka tässä lopulta pitemmän korren vetäisi. Oliko se kärpänen, joka sinnikkäästi taisteli yksin tuulimyllyjä vastaan, vai oliko se klikkiytymä, joka yhteisrintamana hyökkäsi kovin asein sitä vastaan katsoessaan oikeuksiaan loukatun, kun kärpänen lasketteli menemään muutamia totuuksia yhteisön arveluttavasta toiminnasta.

Mutta se väite, että kärpänen kirjoitteli pelkästään kävijöiden ja kommenttien toivossa oli kyllä tuulesta temmattu ja lähinnä kait kateellisten yritystä saada kärpäsen blogi näyttämään jotenkin vähäpätöiseltä. Niin tai näin kävijöitä riitti, mutta se on kyllä sanottava, että ei kärpänen kovinkaan suuressa arvossa pitänyt sen enempää pletun, VK:n kuin monen muunkaan yhteisöläisen  jaarituksia. Jos kommentit tuota tasoa olivat, olisi ollut parempi, ettei niitä olisi tullut laisinkaan.

Taitaa kuitenkin olla niin, että kovin moni meistä haluaa huomata ja tulla itse huomatuksi. Tilanne on sama niin kirjoittajien kuin kommentoijienkin kohdalla. Kuolemattomia ajatuksia syntyy tämän tästä päässä kuin päässä. Ne on saatava rykäistyä ilmoille, muutenhan ne katoavat historian hämärään. Jos kritiikki sen suhteen, mitä toisten luettavaksi laittaa, ei toimi lainkaan, on blogiteksti kohta täynnään toinen toistaan enemmän asian vierestä olevia kommentteja.

Kärpäsen 13. päivän postaukseen tuli vain yksi kommentti. Sen oli kirjoittanut kärpäsen analyysin alla olleen alkuperäisen postauksen tekijä, joka sekoili luullessaan anonyymeja nynoaameiksi ja nikillisiä nikittömiksi vai miten se nyt menikään. Väliäkös tuon, kunhan vain soppaan saatiin runsaasti mykyjä. Silloin sitä sopi hämmentää oikein isolla kauhalla ja hakea vielä Wikipediasta lisää sivistyssanoja tietämättömimpiä sekoittamaan.

Toki kukaan ei tunnustanut olevansa tietämätön, vaikkei hienoista sanoista mitään ymmärtänytkään. Samasta Wikipediasta löytyi tieto heillekin. Ei muuta kuin klikkaamaan!