Postailut jatkuivat. Oli päästy jo kansalliskirjailijamme syntymäpäivää viettämään. IVK tervehti ystäviään runon sanoin kertoillen samalla asioita, joista hän sai iloa syksyharmaisiin päiviin. Tällä kertaa ainoastaan kauniimpi sukupuoli kiirehti kommentoimaan ja heistäkin vain muutama.

Kärpänenhän ei mistään mitään tiedä, saati ymmärrä, mutta jotenkin se on ollut huomaavinaan, että monen on vaikea lähestyä menetyksen kokeneita ihmisiä. Ei tämä pikkuyhteisökään poikkeusta siinä asiassa tehnyt, vaikka täällä niin usein lyötiinkin rumpua siitä, miten yhteisö oli kuin yhtä suurta perhettä, ilot ja surut jaettiin aina ja kaikilla oli niin mukavaa yhdessä.

Vaikeitten asioitten edessä useimmat kuitenkin vaikenivat, ja menetyksen kokenutta ikään kuin karteltiin aivan kuin tapahtunut olisi saatu tapahtumattomaksi sillä, että siitä ei puhuttu. Muutamat kommenteista taas olivat sellaisia, että ne Kärpäsen mielestä paremmin olisivat sopineet keskinäiseen kirjeenvaihtoon kuin julkiseen blogiin, mutta se on tietenkin asia, joka ei sille tippaakaan kuulu. Ei se Kärpäseltä ole poissa tai taakkana hennoilla siivillä, jos ihmiset mitä tahansa kommentteihinsa lataavat. Vapaa maa, vapaa sana, niin se on!

Saman päivän illansuussa palasi RR vielä kyselemään apua nettisanasto-ongelmiinsa. Laajakaistan sopimusta oli jatkettu, mutta vielä oli kehotettu hankkimaan lisälaitteita mokkulan käyttöä varten, joka kuulemma olisi edullisempi. Tästäkään asiasta ei Kärpäsellä ole oikeastaan mitään tietoa, mutta sellainen käsitys sillä on, että laajakaista maksaa aina saman verran, käyttipä sitä tai ei. Eli jos kiinteän laajakaistan lisäksi hankkii vielä mokkulan käyttääkseen sitä joskus, joutuu maksamaan kahdesta liittymästä. No, asia on varmaan RR: lle jo ajat sitten selvinnyt, ja varmasti joku tietäväinen nyt korjaa, jos Kärpänen aivan soopaa kirjoittaa.

Neuvojia löytyi RR: llekin joka lähtöön. Tiedettiin hinnat ja laitteiden nimet ja kaikki muukin tarpeellinen, tarpeettomasta puhumattakaan. Sen verran Kärpänen vielä soppaa hämmentää, että jos sen olisi pitänyt noiden ohjeiden perusteella jotakin ostaa, niin ostamatta olisi jäänyt. Mutta sehän nyt on vain jne.

AMP postasi vielä toistamiseen. Hän heitti kehiin uuden kansainvälisen teemapäivän, jota vietettiin nyt ensimmäistä kertaa. Aihe kiinnitti heti Kärpäsen huomion, joka sekään ei ollut kuullut moisesta päivästä koskaan aikaisemmin. Sitä, että päivää tosiaankin vietettiin ihan ensimmäistä kertaa, ei AMP kuitenkaan maininnut, ja taas saatiin nähdä yhteisön yleisen sivistyksen taso.

Postaus oli tehty niin myöhään illalla, että ensimmäiset kommentit se sai vasta seuraavan vuorokauden puolella. VV aloitti vihjailemalla halventavin sanavalinnoin naimattomiin naisiin. AMP lohdutteli häntä kertomalla, että päivä, jolloin niin naimattomat naiset kuin miehetkin saattoivat yrittää saada muutosta statukseensa, oli mennyt jo ajat sitten. Tässä oli kyse jostain aivan muusta.

KHÄ jatkoi VV: n kanssa samoilla linjoilla. On mielenkiintoista havaita, että KHÄ kommentoi VV: n kommenttia, ei suinkaan AMP: n postausta: asia, jota Kärpänen ei lakkaa ihmettelemästä. Monilla tuntuu olevan niin kiire kommentoimaan, että kommentoitava asia jää sivuseikaksi. Pääasiaksi nousee usein se, että saa läiskäistyä sanottavansa näyttöruudulle mahdollisimman nopeasti. Sillä ei näytä olevan kovinkaan suurta merkitystä, että oma osuus käsittelee aitaa, kun postaaja on puhunut aidanseipäistä.

Myös HHPK avasi sanaisen arkkunsa. Ei näyttänyt olevan hänelläkään käsitystä, mitä päivää ihan kansainvälisesti oli vietetty, mutta kommentoida piti. Hän harmitteli ainoastaan sitä, että itse oli myöhästynyt päivän vietosta melko oleellisesti. HHPK: n ilmeisesti humoristiseksi aiottu kommentti vaikutti lähinnä naivilta asian oikeaa taustaa vasten katsottuna, mutta siellähän se meni muiden samankaltaisten jatkona.

Lähes vuorokautta myöhemmin palasi AMP toteamaan, että olipa kuitenkin ollut kyseinen päivä. Sitä Kärpänen ihmettelee, ettei hän oikonut tai muuten valistanut koko lailla metsään ajautunutta kommentoijakööriä. Onhan kyseessä kuitenkin tärkeä päivä, ja siksi AMP sen varmaan oli esille ottanutkin. Nyt asia jäi ikään kuin ilmaan roikkumaan ja sai ympärilleen kaiken maailman tyhjänpäiväistä liirumlaarumia, joka ei siihen lainkaan kuulunut.

Ai, että mistä Kärpänen sen niin varmasti tietää? Miten se pystyy sanomaan, että kommentit olivat potaskaa ja aivan muuta kuin asiaan millään lailla kuuluvia. No, se osaa googlettaa, ja aina jonkin uuden asian esiin tullessa se yrittää ottaa selvää, mistä oikein on kyse, ettei ainakaan tahallisesti aivan höpöjä puhuisi. Googlesta löytyi tämäkin ”totuus”, ja siellä se on kenen tahansa muunkin löydettävissä. Eläköön Google!

Vajaata viikkoa myöhemmin palasi postausta kommentoimaan vielä AVK. Hän ei enää korvaansa lotkauttanut alkuperäiselle aiheelle, vaan hänellä oli kerrottavana, että nyt vuorostaan vietettiin kv. kaksilahkeisten viikkoa. Oikein viikkoa, kas, kas, tuumii Kärpänen. Tätäkin asiaa täytyy tutkia tarkemmin. Tarkempi tutkimus osoitti, että AVK oli käsittänyt jotakin koko lailla väärin. Kyse oli jostakin kasvokansion statuspäivityksestä, jonka teemaa muunneltiin tilanteen mukaan sopivaksi. Nyt oli keksitty tämä aihe, joka näköjään upposi kuin häkä muutamiin herkkäuskoisempiin.

Kohteliaasti AMP kuitenkin kysyi, mitä oli tarjolla moisella viikolla kaksilahkeisille, ja AVK vastaili omalla tunnetulla tyylillään. Hoh-hoijaa, miten Kärpäsestä tuntuu, että joskus olisi viisainta vaieta, niin voisi ehkä edes jollakin lailla säilyttää uskottavuutensa. Niin, ja ennen kuin kukaan ehtii tähän lausahdukseen puuttua, niin se toteaa, että lausahdus pätee myös sen itsensä kohdalla.

Postausviikko päättyi AVK arvuutteluun ja ilmoitukseen viikonloppunsa ohjelmasta. Arvailuja tuli taas äärestä laitaan, ja tällä kertaa lettuilija oli se, joka parhaiten oli osannut käyttää hakukonettaan.