Tytär oli ollut kovin innoissaan opiskelemaan lähdöstä ja ”suureen maailmaan” muuttamisesta, johon varsinkin Soile oli häntä kannustanut lähes koko tyttären eliniän ajan. Niinpä jokainen tahollaan arveli, että mitään mutkia matkaan ei tulisikaan. Mutta toisin kävi.
 
Koko ensimmäisellä viikolla ei tyttärestä kuulunut hiiskaustakaan. Viikonlopuksi hän sentään ilmoitti tulevansa kotiin, vaikka siihenkin oli Soile häntä valmistanut, että joka viikonloppua ei kotona sitten ravattaisi, vaan itsenäiseen elämään olisi totuteltava mahdollisimman nopeasti. Mutta tietysti näin alkuvaiheessa kotiin olisi asiaa useammin, kun varmasti vielä jotain haettavaakin olisi.
 
Usein jälkeenpäin on Soile miettinyt, oliko hän liian suorasukainen tytärtään kouliessaan. Ei hän sitä tarkoittanut, että tyttären nyt olisi selvittävä aivan omin neuvoin, ei toki. Mutta ei hän myöskään halunnut jättää mitään takaportteja, joista olisi helppoa livahtaa takaisin tuttuun ja turvalliseen kotielämään.

Soile halusi tukea tytärtään tämän aloitellessa itsenäistä elämäänsä, mutta ei niin, että jokaisen vastoinkäymisen tullen pyyhällettäisiin kodin turvaan. Tai vaikka pyyhällettäisiinkin, niin heti kohta pahimman mentyä ohitse lähdettäisiin taas selviytymään itsenäisesti.
 
Silti saattoi olla niin, että tytär otti liian kirjaimellisesti Soilen puheet, ja itku kurkussa painoi vastoinkäymisiä kohti. Toisaalta taas Soilen peräänantamattomuus joissakin asioissa kasvatti tyttären sisua, ja hänestä vaikeuksien kautta kasvoi itsenäinen, rohkea, utelias ja elämälle avoin nuori nainen, joka ei nykyisin hätkähdä vaikeitakaan asioita, vaikka niitä edelleenkin tielle aina tämän tästä osuu, kuten elämässä tapana on.
 
Tytär siis tuli kotiin ensimmäisen viikonlopun viettoon. Soile kävi hänet hakemassa asemalta ja oli valmistanut tyttären herkkuruokia. Ei ennätetty montaakaan minuuttia vielä kotona olla, kun tytär, joka siihen aikaan ei mitenkään helposti tunteitaan näyttänyt, kapsahti äitinsä kaulaan ja purskahti itkuun. Soile tietenkin hätääntyi, mitä oikein oli tapahtunut, ja alkoihan asia vähitellen selvitä.