Minulla on siniset silmät. Tai oikeastaan silmieni väri on siniharmaa. Se asia ei kuitenkaan kovin monia taida kiinnostaa, joten en tarinoi silmieni väristä sen enempää. Sen sijaan aion pohtia hiukan henkistä sinisilmäisyyttä, joka myös on itselleni tunnusomainen piirre.
Koko ikäni olen luottanut siihen, mitä toiset ihmiset sanovat. Luottanut nimenomaan siinä mielessä, että he myös tarkoittavat sanomisillaan sitä, mitä sanat kertovat. Elämä monine kokemuksineen on kuitenkin opettanut, että vain harvan sanomisiin on luottaminen. Kun totuus sitten on lävähtänyt silmille joskus suurempana, toisinaan taas pienempänä pettymyksen tunteena, on ollut pakko miettiä myös omaa asennoitumistaan asioihin ja elämään yleensä.
Lapsesta asti on mieleeni teroitettu, että ihmisen sanaan pitää voida luottaa. Niinpä olen aina yrittänyt pitää sen, minkä jollekulle olen luvannut. Jos en jotakin antamaani lupausta ole syystä tai toisesta kyennyt pitämään, on se kalvanut mieltäni ja aiheuttanut minulle suuria omantunnontuskia. Onneksi olen iän myötä oppinut lupaamaan aina vain vähemmän. Olen siis oppinut tunnistamaan omat rajani ja voimavarani.
Ehkä olen ymmärtänyt myös sen, että arvoni ihmisenä ei ole kiinni siitä, että lupaan jokaiselle hoitaa asioita kyseisen henkilön puolesta. Välillä voin pitää suuni kiinni ja antaa toisten hoitaa. Siitä on ollut se hyöty, että enää ei tarvitse stressata tietyn määräajan kuluessa umpeen. Myöskään siitä ei tarvitse kantaa huolta, että luuloistaan huolimatta ei kyennyt tai osannut jotain asiaa tehdä tai hoitaa.
Mutta haluni olla luotettava on säilynyt edelleen, enkä koskaan siitä haluakaan luopua. Luotettavuus ei kuitenkaan mielestäni ole sitä, että kaikki asiansa kertoo toiselle, vaikkapa aviopuolisolle. Jokaisella ihmisellä on olemassa myös oma yksityinen maailmansa, jonne pääsevät vain ne, jotka sinne haluaa päästää. Vaatimus, että kaikki, jopa ajatukset olisivat yhteisiä, kauhistuttaa minua. Ja toisinaan on jopa parempi, ettei aivan kaikkea tiedäkään. Silläkin tavoin voi sinisilmäisyytensä säilyttää…
Kommentit