Niin se vaan runon ja suven päiväki on saatu koko lailla viime metreille. Hieno päivä oliki! Ku monta viikkoa on kärsitty vilua ja näläkää, tai jos ei ny näläkää, niin ainaki vilua, on kyllä mukavaa, että aurinko taas hellii meitä oikeen kunnolla.

Käväsin tyttöä kahtomassa. Samalla vein sille tuliaisia reissultani. Mulla on aina tapana tuua jotaki sille, joskus pienempää, joskus vähä suurempaa. Tällä kertaa toin vaatteita. Jokainen riepu kelepas. Tytön mukaan mun makuni on kehittyny, ku mää nykysin osaan ostaa vaatteita, joista seki tykkää. Mää taas oon sitä mieltä, että tytön makumieltymykset on laajentunu. Enää ei tartte olla leukaan asti napitettuja, harmaita ja muovottomia kelttuja. Ny kelepaa värit, kevyset ja tyttömäiset mallit ja kaikki semmonen, mikä näyttää kauniilta nuoren naisen päällä. Kyllä se oliki nätti kaikissa niissä vaatteissa, mitä mää sille vein.

Käytiin sitte yhessä tytön kasvimaalla. Aika surkea näky se oli, ku on satanu niin palijo ja ollu kylymää. Kaiken lisäks sitikanit ja vissiin valakoposkihanhet on käyneet pistelemässä parempiin suihin ja nokkiin mehevät herneenversot ja sipulien varret. Osa sipulista oli kaivetty oikeen ylös maasta. Oli vissiin tutkittu, kelepaisko neki syötäviks.

Ainut lohtu koko kurijuuvessa oli se, että kaikkien muijenkin palstat oli kokeneet saman kohtalon. Mää lohuttelin tyttöä, että kun kärsineet kasvit ny saa aurinkoa ja lämpöä, ne kyllä alakaa kasvaa siitä. Kosteutta on maassa yllin kyllin. Lisäks mää vein sille verkon, joka yhessä viriteltiin tarhan ympärille. Ny ei pupuset ylety järsimään taimia. Katotaan sitte syksymmällä, minkälainen sato palstalta tuloo.

Tyttö teki ruuaks hyvän kasvispiirakan. Siihen tuli kesäkurpitsaa ja sipulia, joita vähä pehemitettiin ensin pannulla. Mausteeks laitettiin pippurisekotusta, suolaa ja eiliseltä tähteeks jäänyttä salsakastiketta. Sitte höystö pistettiin esipaistetun taikinan päälle ja kaiken päälle vielä parmesaanijuustoa ja uuniin paistumaan. Hyvää tuli!

Oli tosi mukava päivä tytön kans. Saatiin pestyä sen iso ikkunaki, ku mää pitelin kiinni ja tyttö pesi. Nyt näköö selevästi pihalle, miten nuoret lokinpoikaset kävelöö tuuletustelineen luona. Tänään yks oli siinä päivätorkuillaki. Ne on vähä orvon olosia. Niijen pitäs vissiin ruveta hakemaan ite ruokasa, mutta jotenki vaikuttaa, niin ku ne ei oikeen osais. Toivottavasti oppiivat ennen syksysateita.