Nythän on sitte se varsinainen joulu vasta. Esimerkiks siinä maassa, missä tyttö nyt joulusa viettää, oli koko eilinen päivä vielä leipomista ja ruuanlaittoa. Illalla kuulemma mentiin koko suvun voimin kirkkoon ja sitte käytiin jouluaterialle. Lahajat ne saa vasta tänään, niin että vielä on mullaki jännitettävää, mitä nuoriväki tuumaa mun lahajostani. Luulen, että mieleisiä on.

Viime vuonna, ku PY oli Suomessa, me haluttiin tietysti näyttää sille suomalaista joulua. Mentiin mun siskon pojan luo aattoillaks, ja siellä oli kans palijo väkeä. Syötiin perinteiseen tapaan ja pukki jako lahajat sen jäläkeen. Minä olin muuten pukkina, mutta pukin tamineet oli vähä huonot.

Jaa, että miks minusta pukki tehtiin? Siinä joulutalossa oli kyllä alun perin ollu meininki, että toinen pojista on pukki, mutta sitte sitä vissiin rupes jänistämään. Oisko se sitte tyttö keksiny, että äitihän voi olla pukki. Emmää sitä kai ihan suoralta käiltä hyväksyny, mutta lupasin harkita ja ainaki olla nuoremman pukin apuna.

Jotenki siinä niin vaan sitte kävi, että ku me tultiin taloon, mua alettiin heti valijastaa pukiks. Tamineita kateltiin ja strategiaa suunniteltiin. Sitte kuulin, ettei toista pukkia oliskaan. Ei auttanu muu, ku alakaa pääpukiks. Hyvin mää sen homman klaarasin. Jäläkikäteenki vielä kuulin kehuja, että hyvä pukki oli.

Ne lauloki mulle, mutta kai ne jännitti sen verran, että ku piti laulaa se säkeistö, jossa pukkia kiitellään, se alakoki ihan väärällä nuotilla. Mää tietysti käytin tilasuutta hyväkseni ja huomautin siitä sanomalla, etten mää ny vissiin ihan Jumalaan verrattava oo, vaikka lahajoja jakelenki. Ne laulo sitä säkeistöä nimittäin ”Kiitos sulle Jumalani” –virren nuotilla. Tuosta sattumuksesta riitti hupia pitkäks aikaa.

Ku PY sitte muisteli suomalaista joulua, se kerto, ettei ikinä ennen oo ollu niin nopealla jouluaterialla. Sen kotimaassa syyään pitkään ja hartaasti ja seurustellaan koko ajan. Meillä kaikki vaan lappaa ruokaa helttaasa, ja lapset ei vissiin syö juur ollenkaan, ku ne oottaa vaan joululahajoja. Suomalaisiin tapoihin kuuluu vissiin seki, ettei palijo puhuta, ei pukaheta syyvessä. Kumma tapa seki, olishan palijo rattosampaa rupatella ja haastella toisten kans ja nauttia ruuista, joita on värkätty nimenomaan tätä ateriaa aatellen.

Saamiisa lahajoihinki PY oli kovasti tyytyväinen. Se kerto, että sen sukulaiset antaa lahajaks yleensä aika kalliita tavaroita, joita ei voi kumminkaan käyttää. Nyt se sai sukkaa, lapasta, kaulaliinaa, pienen ensiapupakkauksen autoosa ja muuta tarpeellista. Oli oikeen ilo katella, miten se nautti lahajoistaan, ku pieni laps. Pitää mun vissiin seki sanoa, että ku ne, tyttö ja PY sitte joulun jäläkeen meni PY:n kotimaassa käymään, anto sen vanhemmat PY:lle lahajaks solomion ja tytölle Hermeksen silikkihuivin, joka kuulemma maksas kaupassa ainaki 300 euroa. Huivia tyttö on kyllä käyttänyki, ja tuskinpa se semmosta olis muuten saanu, mutta PY: n isä sattuu olemaan töissä Hermeksen tehtailla.

Mää oon tainnu jo kertoa, mitä mää sain lahajaks? Mutta en vissiin ihan kaikkia, ku yhen paketin avasin vasta eilen ja toisen sain pyhänä kylässä käyvessäni. Mää ny kumminki vielä kertaa mun lahajat. Tytöltä ja PY:ltä sain Kerttu-mukin. Ystävättäreltä sain taulun ja rintarossin. Yheltä pikkumieheltä helemet ja rannekorun. Pyhänä sain lahajan, jota olin oikeen toivonu. Se on päivyri, jossa on ihanat syklaaminpunaset kannet, ja sen sisällön voi aina päivittää, ku vuosi vaihtuu. Ei mulla ikään ennen oo niin hienoa kalenteria ollukaan.

Eilen illalla saunasta tultuani avasin vielä siskolta tulleen paketin. Se oli pehemeä paketti, ja mää arvasin, että jotain ite tehtyä, sukat tahi lapaset siellä varmasti on. Sukat siellä oli ja niin kauniit, että miten mää maltan niitä ollenkaan jalakoihini laittaa! Ne on väriltään aniliininpunaset, kas, kas.

Lisäks ne on pitkävartiset, ja koko varsi on semmosta kahenlaista helemineulosta. Nilikassa on vielä joustinneuletta, niin ku varren suussaki. Lanka on aika ohutta, ja mää aattelinki, että niitä vois käyttää nilikkurien kans ihan työsukkina. Emmää  nimittäin mitenkään malta ruveta niillä hiihtelemään vaan täällä kotosalla sukkajalassa. Mutta kuhan arki taas koittaa, niin katotaan.

Mulla alakaa kohta ”työt”. Ensin kirkkoon ja sitte vierailuille. Keli on vesisateinen, mutta eipä tuo haittaa. Nyyki on vielä ihan pilikkopimeää, vaan pian se tästä valakenoo. Saas nähä, millasia kokemuksia mulla tänään on!