Heleä on kesänen päivä, ku Impi ja Immi juhulivat nimipäiviään.

Impi tarkoittaa koskematonta neitoa, Immi taas rakkauden valtiatarta.

Taitaa nykysin olla aika harvinainen nimi tuo Impi. Ominaisuutena taitaa olla melekeen yhtä harvinainen. Oli sitte niin tahi näin, niin mää en juhulakahaveille ny ennätä ainakaan aamusta. Mua paiskattiin semmosella autoon liittyvällä harmilla, että pakko on lähteä viemään koslaa huoltoon heti ku joku paikka vaan aukioo.

Illanhämärissä tai oikeastaan yötä se jo oli, mulle tuli vielä yks autokeikka. Kosteutta oli ilimassa sen vertasesti, että auton ikkunat oli tietenki vetäny huuruun. Ensin aattelin, että pyyhkäsen kuskin puolen lasin kuivaks vaan takin hihalla. En kumminkaan teheny niin. Menin autoon, pistin sen käyntiin ja sitte sähköikkunat hurraamaan. Niin eestä ku takaaki.

Kaikki meni hyvin tähän asti. Mutta ku lasit piti nostaa ylös, ei kuskin puoleinen lasi noussukaan. Kummallista rapinaa vaan kuulu, mutta ylös en lasia saanu. Kokeilin sitä monta kertaa matkan aikana ja vielä, ku olin päässy takasi pihaan. Ei muuta ku rahinaa, joka yön hilijasuuvessa kuulosti meleko karmasevalta.

Seuraava huolen aihe oli tietenki se, miten mää peitän ikkunan, ku se oli apposen auki. Aamuun asti pitäs auton tuossa seistä ikkuna levällään keskellä kerrostalon pihaa, ku ei mulla mitään autotallia oo. Onneks ei kumminkaan satanu. Emmää sitte muuta keksiny, ku peitin ikkunan jotenkuten autossa olleella viltillä. Emmää sitä siihen kunnolla saanu, ja hetihän sen hoksaa kauempaaki, että lasi puuttuu, mutta muutakaan keinoa ei ollu.

Meijän talon piha on kaikeks onneks aika hilijanen ja rauhallinen paikka. Siihen mää luotin ja lähin nukkumaan. Koiranunta tais loppuyö olla, ja nymmää kohta lähen sinne huoltopaikalle. Meen ny ensiks pikahuoltoon ja toivon, että pääsen ensimmäisenä käsittelyyn. Toivottavasti ei tartte päiväkausiks jättää autoa korjattavaks. Mää tarvin sitä tämän tästä varsinki näin loma-aikaan.