Ihmisen elämä on sitten merkillistä. Yhtenä hetkenä kaikki, koko elämä tuntuu jokseenkin merkityksettömältä, ja jo seuraavassa hetkessä se saa merkityksen, jota ei koskaan osannut odottaa sillä olevankaan.

Avioerostani on noin viisi ja puoli vuotta. Kun takana oli pitkä liitto, vaikka vaikeakin, tuntui alun yksin eläminen ihanasta vapaudestaan huolimatta joskus oudolta, jopa vähän ahdistavalta. En kaivannut hetkeäkään takaisin liittooni ja menneeseen elämään, siitä ei ollut kysymys. Olinhan lopulta suostunut myöntämään niin itselleni kuin muillekin, että se oli vankila. Minä olin vanki, jonka muutenkin kapeaa elinpiiriä vanginvartijani, aviomieheni, oli jatkuvasti kaventamassa. Sellaista en kaivannut.

Mutta aluksi oli outoa, kun ei enää tarvinnutkaan huolehtia kuin itsestään. Ruokaa ei tarvinnut laittaa kuin omiin tarpeisiin, kun aina ennen oli pitänyt huolehtia siitä, jääkaapissa oli ruokaa kotona olevalle miehelle. Aivan kuin hän itse ei olisi sitä kyennyt laittamaan! Pyykkejä pesin nyt silloin, kun katsoin sen omalta kannaltani tarpeelliseksi. Puhtaat pyykit laittelin kaappeihin oman aikatauluni mukaan. Ei ollut pihatöitä, koska olin asettunut asumaan kerrostaloon, ja alituinen harja kädessä pyöriminen tuntui turhalta, kun koti pysyi siistinä vähemmälläkin vaivalla.

Omaa aikaa oli nyt runsaasti. Jos halusin lähteä elokuviin, mikään tai kukaan ei minua estänyt. Minulla oli nyt mahdollisuus monenlaiseen sosiaaliseen elämään, jos tunsin tarvetta sellaiseen. Menemisiäni ja tekemisiäni ei tarvinnut sen paremmin sovitella, selitellä kuin puolustellakaan, kuten aiemmin.

Ensimmäiset kuukaudet omassa taloudessa tuntuivat lähinnä epätodellisilta. Olinko tosiaan oman kodin omistaja, vastuussa vain itsestäni, vapaa tekemään, mitä minua huvitti? Olinko päässyt irti oravanpyörästä, johon aviomies minut pakotti hankkimalla jatkuvasti uutta omaisuutta huolehdittavaksi ja hoidettavaksi? Minulle kuului siinä kuviossa tietenkin vain työmyyrän rooli, kuten omaisuuden jaossa sitten sain huomata. Loma-ajat ja viikonloput, joiden olisi kuulunut olla virkistäytymistä ja latautumista taas uutta työjaksoa varten, kuluivat mökkejä siivoamalla ja siitä huolehtimalla, että seuraaville asukkaille oli kaikki taas tiptop-kunnossa.