Hiljakseen alkoivat muutkin havahtua kyselemään, mahtoiko asia tosiaan olla niin kuin useimmat sen olivat käsittäneet. Oliko totta, että blogi valtasi itsensä kokoisen tilan jokaisen käyttäjän koneelta? Eipä sitten tarvinnut ihmetellä, jos sivu aukeni kuin etana: takkuillen ja hidastellen.

Ensimmäinen ihmetteljä, RR, aikoi siitä huolimatta pysyä yhteisön uskollisena kannattajajäsenenä niin kauan kuin henki vähänkin pihisisi. Mitään isompaa ei tämä jäsen enää itse kuulemma kyennyt tuottamaan, sillä kunto oli kaikin tavoin heikentynyt. Silti oli mukava joskus lukea ja kirjoittaakin pikkujuttuja, joihin ei oikeitten blogien lailla tarvinnut niin kovin paneutua. Muutama kysymyskin oli RR:lla. Hän sai aina varoituksia, kun yritti mennä joihinkin tiettyihin blogeihin. Mistä oikein mahtoi olla kysymys?

Myös yhteisön guru ihmetteli, oliko koko yhteisblogi majoittunut hänen koneeseensa. Hän oli kuvitellut sen tiedostojen aivan jossain muualla makoilevan, ja hänen itsensä saavan ne luettavikseen tietyillä napin painalluksilla. VV:n ilmoitukseen poistua koko yhteisöstä ei guru ottanut kantaa puoleen eikä toiseen. Jokainen tekee, niin kuin itselleen parhaaksi näkee ja kokee. Muille se ei juurikaan kuulunut. Mitä taas kirjoitteluintoon tuli, niin guru arveli sen kyllä lisääntyvän, kunhan syksy sateineen ja pimeineen ajaisi väen sisätiloihin ja marjamättäillä hyppely loppuisi. Omaa blogiaan päivitteli guru kyllä ahkerasti kaiken aikaa.

Sivuadmin palasi taas keskustelemaan. Nyt hänkin alkoi olla varma siitä, että kenenkään ei tarvinnut pelätä lintukodon ryöväävän kaikkea muistitilaa omalta kotikoneeltaan. Sellaista voisi adminin mielestä tapahtua vain, jos joku päivästä toiseen tallentaisi kaiken lintukodossa julkaistun oman koneensa syövereihin. RR:n kysymykseen usein avautuvista "kutsumattomista" sivuista ei hän osannut sanoa oikein mitään. Joskus hänellekin niitä aukesi, kun pyrki kommentoimaan, mutta juuri tänään ei ollut tullut mitään ylimääräistä.

Mitäpä olisi tämäkään keskustelu ollut, ellei kaikkia ja kaikkea ymmärtävä (käsittämätön taito, sanoo Kärpänen, eikä oikein usko, että sellainen edes mitenkään on mahdollista) KHÄ olisi myös levitelleyt verkkojaan sen ympärille. Aluksi hän teki selkoa, miten ja missä järjestyksessä kaikki oli tapahtunut. VV oli ensin todennut, että hiljaista on kuin huopatossutehtaassa kesälomien aikaa. Siihen oli admin itselleen kuuluvalla, kiistämättömällä oikeudella vastannut, että yhteisö oli yhtä kuin sen jäsenet. Ellei kukaan sanoisi mitään, niin aika hiljaiseksihan se ilmapiirin vetäisi.

Silti KHÄ:n mielestä myös lintukotoa piti saada arvostella ja sieltä piti saada poistua torventoitotuksin tai ilman niitä pelkäämättä tulevansa leimatuksi lapselliseksi tai miksikään muuksikaan. Jos sille linjalle lähdettiin, niin sitten myös hiljaa olevat ja nekin, jotka kirjoittelivat, piti asettaa samaan asemaan.
Myös KHÄ oli sitä mieltä, että kesä tapahtumineen ja muine ilmiöineen vei ihmisten aikaa niin, että sitä vain ei enää liiennyt blogimaailmaan jaettavaksi. Kun moni oli jo vetämässä syyspipoa päähänsä, heilutteli KHÄ kuitenkin vielä kesähuiviaan iloisesti tervehdykseksi kaikille. Ei tässä vielä syysmielellä sentään oltu!

Sitten seurasi pitkä sisäpiirijuttu RR:n ja toisen adminin välillä, eikä siitä sen enempää. Vielä palasi vara-admin kuitenkin kommentoimaan sitä, oliko yhdenlainen käytös lapsellisempaa kuin toisenlainenkaan. Itse oli aina kuulemma edustanut lapsellista koulukuntaa. Poissa- tai läsnäoloilmoituksia ei myöskään koskaan ollut keneltäkään vaadittu. Enemmän oli varmaan jäsenestä itsestään kiinni, halusiko kaikkien muiden tietävän, ettei tämä nyt ollutkaan aivan sitä, mitä oli odottanut. Jotkut halusivat tuoda itseään esille silläkin keinoin, toisille riitti se, että poistui hiljaisesti pitämättä siitä sen suurempaa melua (Kärpäsen huom!).

Myös vara-adminin sydämenvalo osallistui pitkästä aikaa keskusteluun. Kiirettä piti sielläkin suunnalla, liekö asiaan osuutta myös vara-adminilla, luultavasti (Kärpäsen huom!). Jotenkin mielitietyn kommentista henki pieni luovuttamisen tuntu. Aika oli ehkä ajanut kiinnostuksen ohi. Kesä kuitenkin jatkui vielä, joten mukavaa jatkoa vain kaikille!

Yhteisön AMP oli myös havahtunut. Kovasti tunsi hän sympatiaa postauksen laittanutta VV:a kohtaan. Usko oli koetuksella ollut hänelläkin useita kertoja. Onneksi lintukoto oli maallisista maallisin paikka, jossa kenenkään uskon tai sen puuttumisen perään ei suuremmin kyselty. Kesää aikoi myös AMP jatkaa vielä hyvän tovin, ja aurinkoista sellaista toivoi hän muillekin.

Vielä saatiin maistaa lettujakin. Lukijan pääteltäväksi jäi, oliko paistaminen tällä kertaa onnistunut, vai oliko letuissa kovinkin mustia reunoja. Niin kiirettä tuntui lettuilijalle olleen, että olisi luullut ainakin osan taikinasta palaneen, mutta luulo ei toki ole tiedon väärti oikein missään asiassa. Kirjoittamaan ei kuitenkaan ollut ennättänyt, mutta uhkaus kuului, että huomenissa ehkä. Samaa mieltä oli letunpaistaja kuitenkin siitä, ettei koko lintukotoa tarvinnut yrittää tunkea omalle pienelle koneelleen. Jos kovin täyttä jonkun koneella oli, niin muista asioista oli se varmasti täyttynyt, ja niistä sitä kannatti ryhtyä siivoilemaan.

Kommentoinnin tästä asiasta lopetti RR, joka ensin iloitsi maukkaista letuista (Kärpäsen huom!) ja sitten vielä huuteli VV:a katsomaan, millaisen porinan muutaman lauseen postauksella oli saanut aikaan.

Lopputulos paljosta porusta oli koko lailla pieni kopallinen villoja, ja VV:kin palasi aikanaan kiltisti ruotuun, kunhan pahin pöly asian ympäriltä oli laskeutunut.