Niinpähän vaan on taas saatu yks vuojenkierto lopuilleen. Mutta niin ku aina ennenki ei sitä kunnialla saaha loppumaan, jossei hössötetä ja tössötetä ensin mahottomasti tässä loppumetreillä. Tämmösistä vähemmän hössöttävistä tuntuu välillä siltä, ettei oikeen kunnon ihiminenkään oo, ku ei välitä ryntäillä kaupoissa tuhulaamassa vähäsiä rahojaan kaikenlaiseen tarpeettomaan, jota jokahisen nurkat on jo ennestään täynnä.

Mää en oikeen voi käsittää sitä, miten ihimiset on saatu uskomaan, että joulu ei voi tulla muuten ku sillä lailla, että ostaa ja tuhulaa mahollisimman palijo. Miks pitää hankkia jos jonkillaista uutta koristetta ja rihkamaa, vaikkei ne juurikaan eroa niistä, joita eellisinä jouluina on kuusen oksilla tai pöytien päällä ollu. Samat tontut ja enkelit ne on, mutta jos ny tänä jouluna on tontun parta pikkusen pitempi ja enkelin siivet kultasemmat, niin ohan ne saatava, makso, mitä makso. Sitte joulun jäläkeen tuskitellaan, ku on niin palijo taas pois korijattavaa.

Mua alako täällä plokimaailmassaki niin nyppimään, ku melekeen joka toinen postaus on jonku sortin joulukalenteri. Mikä ihimisiä oikeen riivaa, ku ne kuvitteloo, että muita kiinnostaa joku virtuaalijoulukalenteri, jonka justiin kyseinen ihiminen on värkänny. Mää en oo niitä viihtiny aukoa, niin että niijen sisällöstä en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta kuvittelen, ettei ne ny mitään maailmaa mullistavia ja ainutlaatusia tapauksia oo. Jos kaikki aukasis ja kahtos, niin siinä menis varmaan puoli päivää! No, en määkää ihan niin paatunu oo, etten yhtään plokikalenteria seurais. Mulla on yks suosikki, mutta se onki taijolla tehty ja kaiken lisäks hauska. Sitä mää oikeen ootan joka aamu.

Periaatteessa mää en oo joulukalenteria vastaan. Mutta nykyään koko kalenteritouhu on menettäny merkityksesä. Kaupoissa on jos jonkillaista kalenteria tarijolla. Vetonaulana niissä on useimmiten se pakollinen, ulukolainen suklaa, jota kakarat oottaa kopolla kourin. Mää muistan, ku ite olin kakara. Sillon sanomalehen välissä tuli joskus paperinen joulukalenteri ja voi että se oli juhulaa! Nykyään ei paperikalentereita taija olla enää muilla ku partiolaisilla. Ei nykyajan kersat taija ees semmosen päälle mitään ymmärtää. Ei se oo mitään, ku ei sieltä saa mitään.

Niissä entisaikojen kalentereissa oli perinteiset kuvatki. Adventtisunnuntaisin oli aina kynttilöitä sen mukaan, monesko pyhä oli menossa. Itsenäisyyspäivänä oli Suomen lippu ja Lucian-päivänä Lucia-neito. Sitte oli tonttua ja lumiukkoa ja muuta jouluun ja talaveen liittyvää kuvitusta. Ja jouluaaton kohalla oli aina isompi luukku ja sen takana Jeesus-lapsonen seimessään ynnä härkäin ja aasein kanssa. Olihan siinä vissiin Jooseppi ja Mariaki vähä niin ku taka-alalla.

Nykysin niissä suklaakalentereissa on nallea ja nukkea ja muuta yhtä olematonta kuvitusta. Kaikki kuvat on haaleita ja värittömiä ja samean muovikalavon takana. Ja missä ne tehään? Varmasti jossain Kiinassa tai Hongkongissa, joissa ei joulusta ja sen perinteestä ees mitään tiijetä. Ilimankos ovatki niin halijuja.

Ostin määki peräti kaks kalenteria. Molemmat oli partiolaisten. Toisen meinasin pitää itelläni ja aukoa sitte luukkuja aina päivä kerrallaan. Mutta sitte lähetin kummatki ulukomaille. Saavat ny tyttö ja PY availla luukkuja vuoropäivin. Toisen lähetin PY:n siskonpojille, jotka on vielä pieniä, mutta jos ei ne vielä ymmärrä asiasta mitään, niin vanhemmat ainaki. Ihan hyvin oon pärijänny iliman kalenteria: nyt jo joulukuun toinen päivä illassa!