Tämän yllättävän paljastuksen jälkeen ehti asialle ensin varsinaisella oikeassa olemisen armolahjalla varustettu aikavauva tutti suupielessään. Jyrkin sanoin hän ensin tuomitsi plagioinnin törkeänä ja sikamaisena temppuna, (mitä se myös kärpäsen mielestä on).

Sitten hän alkoi suomia lintukodon käytäntöä, jossa toisille tällaiset vääryydet sallitaan, toisilta ne taas ovat ehdottomasti pannassa. Ja mikä kauheinta: toisten blogeista varastetaan ja omina löytöinä  esitetään netissä julkisesti esillä olevia tallenteita, kuvia, musiikkivideoita yms., kun ei itse viitsitä nähdä etsimisen vaivaa. 

Kärpästä naurattaa. Ensin tämä kommentoija lähes suu vaahdossa puhuu plagiointia vastaan. Jo samassa hengenvedossa tuntee hän suurinta närää ja katkeruutta siitä, että joku toinen ”varastaa” hänen blogistaan jotakin sellaista, jonka hän itse on imuroinut netistä, ja joka siis on jonkun kolmannen alun perin tuottamaa! Voi, voi, ja lämmin leipä: pieni on ihmisen maailma, kun ei näe metsää puilta!

Mutta eihän oltaisi armaassa lintukodossa, ellei kommenttiautomaatti, jokabloginhöylä älähtäisi seuraavaksi. Siis kuka sallii ja kenelle? Ja keneltä toiselta ne taas on kielletty? Tätä problematiikkaa pohdittiin tässä kommentissa niin kauan, että itse varsinainen asia, plagiointi ja sen rangaistavuus, oli jäädä vallan sivuosaan.

Tulihan siitäkin sitten kommentin loppuosassa asiallista tietoa ja omiakin mielipiteitä. Silti tästä kommentista jäi tunne kuin asia ei nyt niin vakava olisi ollut. Ei aina jaksa googlettaa, vaikka epäilisi jotakin tekstiä plagioiduksi.

Seuraavaksi kommentoi joku anonyymi varsinaista syynin alaisena olevaa blogia. Mutta kun anonyymit tunnetusti tässä yhteisössä leimataan katkeriksi, kaunaisiksi ja vaikka minkälaisiksi lähes pohjasakkaa oleviksi ihmisiksi, jos he uskaltavat esittää lintukodon yleisestä kannasta poikkeavia, kriittisiä näkemyksiä, ei kukaan nytkään kiinnittänyt tuohon kommenttiin mitään huomiota.

Mutta sitten päästiin vauhtiin, kun lintukodon komppausryhmä avaisi sanaisen arkkunsa...