Mutta en olisi ollut minä, ellen olisi viestiin jotakin vastannut. Koko työpäivän asia pyöri päässäni, ja heti kotiin saavuttuani asetuin kirjoittamaan. Yritin katsoa asiaa niin objektiivisesti kuin suinkin kykenin ja kertoa viestissäni kaikki, mitä tunsin ja olin tuntenut. En halunnut ryhtyä setvimään menneitä. Halusin vain sanoa, mitä sisälläni oli.

”K:lle!

Heti alkuun sanon, että tästä postista voi tulla pitkä ja pohdiskelevainen. Niin että jos et voi, halua, viitsi tms. lukea tätä, voit heti alkuun painaa poista -nappia, ja asia on sillä selvä. Minä en sitä koskaan saa tietää, ja silti viesti on täyttänyt tehtävänsä: olen saanut kirjoittaa itsestäni ulos tuntoni, jotka liittyvät Sinuun ja minuun, tai ainakin osan niistä. Sillä itsellenihän tätä kirjoitan, vaikka annankin tämän myös Sinun luettavaksesi.

Kohteliaisiin tapoihin kuuluu kiittää viestistä; sen teenkin, erityisesti siltä osin, että arvostan suoruuttasi. Ja itsehän sitä olen ollut vaatimassa, kuten minua muistutitkin. :)
Siispä kiitos! Sitten kai kuuluisi sanoa, että se lämmitti mieltäni tai teki minut iloiseksi. Se onkin vähän konstikkaampi juttu.  :) Erittelen asiaa näin: rehellisyytesi ja suoruutesi sai lämpimän läikähdyksen tuntumaan rinnassani, ja iloita kai voisin ainakin siitä, että olen saanut kulkea kanssasi pienen matkan, olla ehkä tukenasi, jakaa ajatuksiasi ja tuntemuksiasi. Se kaikki on ollut arvokasta ja tärkeää elämässäni.

Muilta osin olen tietysti surullinen; muuta on turha väittää. Tottahan minä jo sunnuntai-iltana aavistin, että pieni tarinamme on lopussa. Tämä viikko yksipuolisine viestimisineen vahvisti asiaa, ja tavallaan valmisti minua tämänaamuiseen viestiisi. Mutta näinhän olimme sopineet eikä siinä silloin ole mitään selittelemistä puolin tai toisin. Koko ajanhan olen valmistanut itseäni tähän, mutta silti se aina riipaisee, kun se lopulta puetaan sanoiksi.

Tuskin koskaan voit edes tajuta, miten tärkeä minulle olet! Itseäni suojellakseni ja ehkä myös Sinun tilannettasi ajatellen olen yrittänyt pitää sen taka-alalla, mutta en tiedä, voiko sellaista kokonaan salata ja peittää. Tämä, mitä sanoin, ei silti muuta mitään! Kumpikin meistä tiesi, että polkumme vain sivuavat toisiaan.
Kumpikin sen myös hyväksyi. Aikuisena ihmisenä otan edelleen täyden vastuun omista valinnoistani.

Aika, jonka kanssasi sain viettää, olipa se sitten virtuaalista tai oikeaa, tulee säilymään muistoissani yhtenä parhaimmista jaksoista elämässäni. Se arvostus, kiinnostus, kunnioitus, jota Sinulta sain koskien naiseuttani, ihmisyyttäni, kielenkäyttöäni ;), positiivisuuttani, ulkonäköäni, olemustani, koko olemassaoloani, on ollut tässä elämäntilanteessani sellainen energialataus, että sen arvoa en voi, saa tai edes halua kieltää! Sanoillasi ja teoillasi olet nostanut ja kantanut minua nämä muutamat viikot aamusta iltaan. Jos itse olen voinut olla Sinulle edes osittain samanlainen, olen siitä tietenkin tavattoman iloinen. Toisiamme vartenhan me ihmiset täällä olemme.

En tiedä, miten Sinun elämäsi tästä nyt etenee, eikä se minulle kuulukaan. Tämä, mitä seuraavaksi sanon, ei ole tarkoitettu neuvoksi tai ohjeeksi, ei edes vihjeeksi. :) Tiedät nämä asiat kyllä itsekin, joten ainakaan minun neuvojani et kaipaa. Jotenkin olen kuitenkin ollut aistivinani, että elät sisäisesti melkoisessa myllerryksessä. Se ei ole mikään kovin mukava olotila; kokemuksesta sen tiedän. Omaa sisäistä minääni kuunneltuani ja tutkisteltuani sanon ainoastaan sen, että ainakaan minusta ei ollut tueksi, iloksi, valoksi tai voimaksi kenellekään, ennen kuin muutoksen tuulet puhalsivat elämässäni ja veivät mennessään kaiken turhan painolastin ja tekivät tilaa uudelle.

Helppoa ei ole kaikin ajoin nytkään, eikä tulevasta voi koskaan tietää, vaikka Sinä väititkin, että minulla on elämä edessäni. :) Kaikilla meillä on, lyhyt tai pitkä, mutta sen laadusta on vaikea tehdä luotettavia ennustuksia. Ainoa, mitä voin sanoa, on se, että nyt tiedän, millaiseksi ainakaan en haluaisi sen enää muodostuvan. Ja siinä suhteessa voin tehdä paljonkin asioitten hyväksi. Yritänkin pitää periaatteenani sitä, etten koskaan sulje eteeni aukeavia ovia, ennen kuin olen kurkistanut, mitä niiden takana on ja tarkistanut voisiko siellä olla jotain sellaista, josta saisi eväitä omaan elämänreppuunsa. Aika monen oven takana niitä on, mutta paljon on tyhjiäkin huoneita... :)

Sinun huoneessasi on paljon eväitä! Kiitos, kun pääsin käymään siellä! Kiitos, että sain tehdä eväitä Sinun varastoistasi! Kiitos, kun olet olemassa!

Tähän loppuun sanon vielä jotakin, josta voitaisiin olla sitä mieltä, että niin ei saa sanoa.
Ihmisenä minulla kuitenkin on oikeus sanoa, mitä haluan, riippumatta siitä, mitä mieltä yleiset käsitykset ja säännöt ovat.

K, olet minulle rakas ja tärkeä!
Syyllisyyttä, syyttelyä, häpeää, pelkoa tai katumusta ei ole!
Kiitos kaikesta! Kaikenlaista hyvää ja kaunista elämääsi!

Valoa kohti ja elämää syleillen!

Allekirjoitukseni