On ihana toukokuinen aamu vuonna 1968. Leena herää jo aikaisin niin kuin kaikkina muinakin aamuina virkeänä ja iloisena. Hän on maaliskuussa täyttänyt yksitoista vuotta ja on kansakoulun neljännellä luokalla. Kun lukuvuosi kohta päättyy, on edessä oppikouluun pyrkiminen. Se on Leenasta jännittävää ja mukavaa, sillä hän haluaa ehdottomasti päästä oppikouluun. Hän aivan palaa halusta päästä oppimaan uusia asioita.

Toukokuiset aamut ovat vielä melko viileitä, ja lämpimästä vuoteesta noustuaan Leena pukeutuu nopeasti. Sitä ennen hän kuitenkin peseytyy huoneen nurkassa verhon takana, sillä kotona ei tuolloin vielä ole sisävessaa tai kylpyhuonetta suihkusta puhumattakaan. Vesi täytyy lämmittää hellalla kattilassa ja peseytyminen tapahtuu pesuvadista. Onneksi äiti, isä tai isosisko on heti noustuaan ennen navettatöille kiirehtimistään sytyttänyt hellaan tulen. Isolla puuhellalla valmistuu puuro ja kahvi sekä lämpenee vesi, jota voi käyttää peseytymiseen.

Isommilta sisaruksilta on Leena oppinut huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniastaan. Jokaisena kouluaamuna hän pesee kasvot, kädet ja kainalot ja lopuksi myös alapään. On mukava vaihtaa jalkaan puhtaat alushousut ja tietää, ettei tuoksahda epämiellyttävältä muiden ihmisten nenään. Tänä aamuna Leenaa odottaa yllätys hänen riisuessaan alushousujaan. Haarassa näkyy pieni rusehtavanpunainen läntti. Läntin nähdessään Leena säpsähtää, ja kuuma sävähdys kulkee hänen lävitseen. Säpsähdyksestä huolimatta ei Leena pelästy. Hän tietää, mitä läntin ilmestyminen tarkoittaa. Hänen kuukautisensa ovat alkaneet ja hänestä on nyt tullut nainen.

Koulussa on opettaja puhunut siitä liikuntatunnilla, vaikka mitenkään seikkaperäisesti tai edes kovin luonnollisesti ei asiaa ole esitetty. Pikemminkin on Leenalle jäänyt käsitys, että opettaja on kiireesti yrittänyt kertoa asian voidakseen sanoa hoitaneensa virkavelvollisuutensa. Kotona taas ei äiti ole puhunut asiasta sanaakaan. Mutta onhan Leena nähnyt pyykissä verisiä riepuja ja ymmärtänyt, mitä ne ovat.

Mutta koska äiti ei ole asiasta mitään puhunut, ei Leenakaan osaa tai kehtaa nyt mennä hänelle kertomaan, että hänen kuukautisensa ovat alkaneet. Hän päättää selvitä pulmasta omin neuvoin. Jonkinlaista sidettä tietysti tarvittaisiin, mutta koska vuotoa on aluksi vain vähän, ei Leena kysele sellaista äidiltä eikä etsi sitä itse. Paksut alushousut imevät ne muutamat tipat, joita Leenasta vuotaa. Lauantaina saunassa hän sitten yrittää pestä housujaan puhtaiksi, mutta eiväthän ne käsipesussa juurikaan puhdistu. Leena kuitenkin ripustaa housut narulle kuivumaan.

Ehkä äiti monen tyttären äitinä on aavistellut jotain, sillä tultuaan itse saunasta lauantaina tulee hän juttelemaan Leenan kanssa. Aivan tavallisella äänellä hän sanoo huomanneensa, että Leena on pessyt pyykkiä. Hänen kuukautisensa ovat siis alkaneet. Leena tarvitsee nyt siteitä, ettei sotke vaatteitaan ja voi olla vapaasti pelkäämättä, että muut huomaavat vuodon.

Sitten äiti antaa Leenalle muutamia puhtaita kangasrättejä ja hakaneuloja, joilla rätit voi kiinnittää housuihin. Vielä hän neuvoo, että veriset rätit täytyy laittaa likoamaan kylmään veteen ennen pesua, jotta ne lähtevät pyykissä puhtaiksi.

Leena huokaisee helpotuksesta. Äidinkin mielestä kaikki siis on aivan luonnollista. Elämä jatkuu kuten ennenkin erona entiseen vain se, että joka kuukausi Leenasta nyt vuotaa pieni määrä kuukautisverta. Monen vuoden ajan on se ankarien kipujen sävyttämää, eikä koskaan voi tietää varmasti, milloin vuoto alkaa. Aikanaan kivut hellittävät, ja vuotokin muuttuu säännöllisemmäksi ja runsaammaksi, mutta vatsakipujen tilalle tulee migreeni. Kivulias tuntuu olevan naisen osa.

Leena ei muista, päättikö hän jo tuolloin, että jos hänellä itsellään joskus on tyttäriä, ei heidän tarvitse elää epätietoisuudessa tai epävarmuudessa siitä, mitä naiseksi kasvamisessa oikein tapahtuu. Kun ainoa tytär sitten alkoi lähestyä varhaismurrosikää, hankki Leena tyttärelle paketin kuukautissuojia ja selitti tarkkaan, mitä ja millaisia muutoksia kehossa tapahtuu. Tytöstä tulee nainen! Se on hieno asia eikä siinä todellakaan ole mitään salattavaa tai hävettävää!