Eräs tarinoideni kommentoija oli Jarkko, mies Ranskan pääkaupungista Pariisista. Kuten nimestäkin voi päätellä, oli hän suomalaismies, mutta asunut jo useita vuosikymmeniä Pariisissa. Suomea kun äidinkielenään puhui, ymmärsi hän hyvin tarinoitani ja oli ilmeisen kiinnostunut myös aihepiiristä. Tällaisen kommentin sain häneltä. Kommentti on hiukan sensuroitu, sillä aivan kaikkea en minäkään halua paljastaa.

”Johan olet uskomattoman jatkokertomuksen koonnut näille sivuille. Mikä parasta, kaikki ei tule yhdellä kertaa vaan tipottain. Hieman kuin… kestäisi pitkään edeten kuitenkin jatkuvasti toinen toistaan hurjempiin kokemuksiin. Mikäli olet kokenut tuon niin olisin halunnut olla vähintäänkin kärpäsenä katossa - sanoin vähintäänkin, mieluiten kuitenkin mukana koko sessiossa.
 … … olen juttusi lukenut ja suuresti siihen ihastunut.
Kiitos kaunokirjallisesta panostuksestasi.”

En juurikaan vastaillut kommentteihin yhtään mitään, mutta tähän halusin vastata. Kirjoitin näin:

”Kiitos mukavasta palautteesta. Se tuntui erityisen kivalta etenkin siksi, että vastikään aamulla sain aivan päinvastaista postia. Sen mukaan kukaan ei kuulemma jaksa eikä halua lukea kirjoittamaani skeidaa, joten minun pitäisi kirjoittajan mukaan lopettaa heti: ihme kun en ole sitä aiemmin älynnyt tehdä.
No, tässähän saa tietysti varautua kaikenlaiseen. Ratkaisin asian niin, että en reagoi kyseiseen postiin mitenkään. Tarinointia kyllä jatkan.”

Vihjaisin vielä Jarkolle, että jos tyylini ja kerrontani häntä kiinnostivat, samalta sivustolta löytyi muutakin ”tuotantoani”. Olin kylläkin niissä käyttänyt eri nickiä ”sattuneesta syystä”. Mutta kertomusten nimien perusteella ne löytyisivät helposti. Kohta Jarkko vastasi viestiini.

”Kuten tiedät, meitä ei luojan kiitos ole valettu samasta muotista ja siksipä myös itse kunkin mielipiteet eriävät toisistaan; joku pitää äidistä, toinen taas tytöstä kolmas isästä ja neljäs pojasta. Eikä pidä unohtaa niitä jotka pitävät vain itsestään huomaamatta ympäristöään.

Ehkäpä henkilön, joka kommentoi kertomustasi tulisi HETI lopettaa lukeminen ja siirtyä vaikkapa iltalehteä lueskelemaan. Niinpä meillä on mielipiteitä. Jatka vaan kirjoittamista ja usko pois että käyn katsomassa muutakin tuotantoasi.

Mikä muuten on se "sattunut syy" joka on antanut sinulle aihetta muuttaa nimimerkkiäsi. Toivon että kysymykseni ei ole liian henkilökohtainen.

Luin pikaisesti otteita molemmista tarinoistasi, ensimmäinen vaikuttaa kertovan odotuksesta ja innosta jota koemme toista odottaessamme, täydelliseltä johdattelulta. Tuttu juttu, itse asiassa näin minäkin odottelin tavatakseni erään tärkeän henkilön - valitettavasti jouduimme perumaan tapaamisen.

Toinen vaikutti taas hieman edellisen jatkokappaleelta joka myös on toteutunut omassa elämässäni joskin aivan omalla tavallaan.

Nyt kuitenkin lähden suurkaupungille hurjastelemaan hakeakseni korjauskelvottoman kamerani takaisin kotiin ja suunnitellakseni uuden hankkimista.

Tsemppiä siihen suuntaan ja tarinoita odotellen.”

Jarkon kehuista innostuneena vastasin uudemman kerran. Nyt näin:

 ”Niin, kaikeksi onneksi olemme erilaisia. Ajattelin kyllä minäkin ehdottaa kommentoijalle, että olisi lukematta tekstejäni, kun ne niin kerran häntä ärsyttävät. Tämähän on täysin vapaaehtoista touhua, enkä usko, että kukaan häntäkään lukemiseen pakottaa. Mutta tässä taitaa olla se tuttu "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" -ilmiö. Tarina kiinnostaa, mutta kun ei itse samaan pysty edes mielikuvituksessaan, niin yrittää mitätöidä kaikki muutkin. Luulen, että kaikkein ärsyttävintä hänestä on vielä se, etten vastaa mitenkään hänelle tai edes lopeta, vaikka hän kuinka käskee!
"Sattunut syy" ei ole mitään vakavaa. Mutta koska tarinoihin liittyy muitakin oikeita ihmisiä, en halua olla liian näkyvästi saman nimimerkin alla.”