Näin vuojenvaihteessa monella on tapana tehä vähä niin ku tilinpäätöstä menneestä vuojesta. Että mitä on tullu tehtyä ja mitä kaikenlaista on sattunu vuojen aikana. No, mää on postaillu kaiken vuotta omia jorinoitani, joten mulla ei semmoseen oo tarvetta. Enhän mää tietenkään kaikkea oo kertonu, mutta ei mulla oo ollu meininki kertoakaan. Oon aatellu pysyä enempi niin ku yleisissä asioissa ja niin kans teen.

Sitte mulle pällähti päähän, että mää oon aika monta postausta tänne vuojen aikana väsänny. En jokaisena päivänä, mutta kumminki niin useasti, että tasan jakamalla niistä sais yhen postauksen lähes tulukoon vuojen kaikille päiville. Mua alako jo ihteäniki kiinnostaa, että mistä mää oikeen oon keksiny kirijotettavaa niinki palijo.

Niin mää sitte aattelin tehä pienen inventaarion vuojen aikana postaamistani jutuista. Ku mullahan on semmonen tyyli, etten mää osaa mistään asiasta kirijottaa vaan lyhyesti ja yhtä kertaa. Kaikista meinaa paisua kymmenien sivujen mittasia opuksia. Joskus se mua vähä harmittaa, mutta emmää luonteelleni oikeen mitään maha. Niin että parasta vaan tyytyä tähän, ku ei sitä muuttaakaan voi. Sitä mää en oo ikään aatellu, mitä muut siitä aatteloo ja tuumaa. Sehän on niijen asia. Jos kyllästyttää lukea, niin sitte vaan siirtyy keposesti toisille sivustoille. Niin yksinkertasta se on!

Onneks Vuodatuksessa on tuo hallintapuoli nyt semmosessa kunnossa, että sieltä heleposti näköö, mitä millonki on kirijottanu. Muutenhan mun plokistani olis ihan mahoton homma löytää mitään ”punasta” sen paremmin ku ”sinistäkään” lankaa. Sen verran sikin sokin ja hujan hajan mun postaukseni siellä on. Niinpä mää sitte klikkasin auki ”Artikkelit” ja selasin niitä ihan vuojen 2013 alakuun. Jo rupes löytymään aihepiiriä!

Ensimmäisen postauksen mää oon viime vuonna kirijottanu 2.1. eli tasan vuosi sitte. Se näyttää olevan jo eellisen vuojen eli 2012 loppupuolella alotettua ”hyönteisanalyysiä”, joista jotku tykkäs, toiset taas näki niitä tavatessaan aivan punasta, mutta lukea kumminki uteliaisuuttaan piti.

Mää muistan, ku joskus loppukesällä 2012 otin plokini pois salasanan takaa. Sillon mää sain semmosen kommentin, jota vois sanoa ihan uhkaukses. Mutta mää en oo ennenkään kirijottanu tai ollu kirijottamata sen mukaan, mitä muut mun kirijotuksistani sanoo, niin että heitin vaan lisää vettä kiukaalle.

Sitkeä, ahkera ja pikkutarkka verkkosilimä jakso tutkailla yhen nimeltä mainihtemattoman pienen plokiyhteisön elämää ja olematonta? erotiikkaa aina toukokuun lopulle asti. Vaan äitienpäivänä ja tuhannennen postauksen vuosipäivänä saivat lukijat muuta luettavaa. Muuten verkkosilimän analyysia tuli melekeen yhen postauksen päivävauhilla.

Erikoista oli huomata se, että nyt ei kukaan enää kommentoinu jorinoita Noituuksia :) -plokiin mitenkään, paitsi sillon, ku verkkosilimä oli lukenu yhen numerotiejon väärin ja sitte postas tietenki vähä potaskaa. Melekeen saatto kommentista kuulla sen vahingonilon, jota kommentaattori tunsi, ku ny oli saanu verkkosilimän kiinni valeesta. Mutta valehan se ei ollu ensinkään, vaan pelekkä väärin lukemisesta aiheutunu väärin ymmärrys, jonka verkkosilimä korijas heti, ku synapsit sen verkkosilimien takan yhisty oikealla lailla.

Pinnan alla kumminki kiehu. Sen huomas siitä, että sillon tällön joku verkkosilimään oikeen suivaantunu, yleensä yks ja sama nokipannukahavin ystävä yritti avautua yhteisplokissa. Kirijotukset poistettiin melekeen saman tien, ku ne oli postattu. Ilimeisesti pääjehu oli päättäny kuoliaaks vaieta koko verkkosilimän. Pois silimistä, pois mielestä! Mutta oishan se ny jo pitäny tietää, ettei sellainen onnistu. Ei verkkosilimä oo ikään ollu sen vaivanen, mitä siitä sanotaan tai ollaan sanomata.

Mutta sitte alako kesäkuu ja mulla loma. Verkkosilimä lennähti ties minne navetan nurkalle, ja mää alon postata kesästä ja palijosta muustaki vähä niin ku on line. Ei sekään tuntunu kaikkia miellyttävän, mutta väliäkös sen. Mää saan omassa plokissani kirijottaa justiin niin ku mää ite haluan ja tunnen.

Sitte juhannuksen jäläkeen tapahtu mun plokissa meleko täyvellinen muutos. Mää alon kirijottaa tällä omalla puhetyylilläni. Mun ystävätär sitä ehotti, ja mää päätin kokeilla, miten se onnistus. Hyvinhän tuo näky sujuvan. Mää oikeastaan nautin, ku ei mun tarvinnu aatella niin tarkasti, miten asettelen sanani. Ja asiat, joista mää kesällä kirijotin, oli kans sellaisia, että tämmönen tyyli sopi niihin hyvin.

Mutta sitte kesä kärpäsineen loppu, ja mun oli aika aatella taas uusia aiheita. Mulla oli jo pitkään ollu mielessä semmonen aihepiiri, jossa mää kertosin erilaisista ihimisistä ja niijen elämänkohtaloista. Syyskuun alussa mää sitte alotin kertomalla ensin Leenasta ja sitte Markusta. Sitte mää en enää jaksanu rypeä semmosissa raskaissa asioissa, joita noijen kahen elämä tuntu olevan enemmän ku täynnä. Mää halusin vaihtelua.

Se on muuten jännä juttu, että vaikka mää oon tämmönen ilonen ja nauravainen ihiminen, niin mun kirijotukset on usein aika raskassoutusia. Varsinki semmoset, joissa mää kerron jonku elämäntarinaa. Ku luulis, että kyllä jokaisen elämässä sentään jotain ilonaiheitaki on. Miten mää en osaa niistä kertoa? Aina vaan on niin synkkää ja ankeaa, että ihan jo rupeaa ihteäki tympäsemään.

Onneks tuli tuo joulunaika, että mää sain heittää Markun epäonnistumisineen nurkkaan ja alakaa ruotia joulua ja sen olemusta. Siinähän sitä piisaski monenmoista postattavaa. Taas mää huomasin, että vaikka alun perin olin aatellu postata vaan joulusta, niin kyllä sinne sekaan tuli leipomiset ja paistamiset ja kaiken maaliman vanhat asiat. Mun aatos juoksoo niin joutusaan, että noita syrijäpolokuja tahtoo välillä väkisellä tulla!

Niin että tämmöstä on tullu postattua armon vuonna 2013. Palijo turhaa ja vielä enemmän vieläki turhempaa, mutta oma ploki, oma lupa! Niin se on!