Aikanaan loma sitten loppui niin minulta kuin mieheltäkin. Heti kohta lomien loppumisen jälkeen oli mies pahoittelemassa, miten ikävää oli, kun emme taaskaan olleet voineet tavata. Syytä ei nyt voinut laittaa lasten tulemisen kontolle, mutta kyllä syyllinen tälläkin kertaa löytyi. Se olin minä, joka olin niin kiireinen, ettei aikatauluja saatu mitenkään sorvattua molemmille sopiviksi.

Minua aivan nauratti. Vai olin minä niin kiireinen, ettei tapaamista saatu järjestettyä? Minä, joka olin aina valmis tapaamiseen, kun mies sitä ehdotti. Mies tuntui vallan unohtaneen, ettei mitään tapaamista ollut edes yritetty sopia, vaan hän oli liehunut lomallaan ympäri maata ties keitä muita tapaamassa.

En kuitenkaan ryhtynyt asiasta väittelemään. Mitä hyötyä siitä olisi ollut? En myöskään alkanut miehelle menemisiäni ja tekemisiäni selitellä. Pitäköön luulonsa, jos siitä hyvän mielen sai. Minulle oli se ja sama, tapaisinko miestä enää koskaan. Kevään ja kesän aikana olin tutustunut moniin miehiin, myös sellaisiin, joiden sanaan saattoi luottaa, ja jotka olisivat hakeneet minulle vaikka Kuun taivaalta, jos olisin älynnyt sitä pyytää. Kohteliaisuudesta miehen viesteihin vastailin ja toki myös siksi, että halusin nähdä, miten kauan hänen mielenkiintonsa asiaa kohtaan pysyisi vireillä.

Miehen viestit ja ehdotukset eivät kuitenkaan enää olleet elämässäni minkäänlaisena painolastina tai mielenpahoittajana. Niinpä annoin niiden tulla, ja leikin ja pelasin aivan kuten mieskin. Jotain kieroutunutta mielihyvää täytyi miehen pelistään saada. Mitenkään muuten en voinut sitä ymmärtää.

Entä mitä itse siitä sain? Luultavasti samanlaista kieroutunutta mielihyvää, kun pystyin miestä taitavasti vedättämään. Se on kyllä sanottava, että oikeasti en mikään vedättäjä ole enkä ollut silloinkaan. Kun suhde, lyhyt tai pitempi syystä tai toisesta ajautuu kiville, lopetan sen heti hyvin lyhyeen. Koskaan en myöskään anna miesten luulla, että olen heistä kiinnostunut, ellen sitä sitten oikeasti ole.

Mutta en minä kyllä ollut vedätettäväkään! Saattoihan tämäkin mies olla oikeasti Punahilkasta kiinnostunut, kukapa sitä tiesi. Mutta ellei vuodessa tuon enempää saanut aikaan, niin kyllä oli koko lailla nolo mies! Ei minua haitannut, jos tässä muun touhun ohessa toimin samalla jonkinlaisena kotikutoisena terapeuttina miehelle.  Ei sellainen mitään ottanut, jos ei antanutkaan. Ja ehdottoman mielenkiintoista oli nähdä, kuinka pitkälle peli venyisi!