Kärpäsen havainnoista suivaantuneina päätettiin nyt toden teolla panostaa sekä merkintöjen määrään että niiden laatuun. Eihän nyt kukaan, ei varsinkaan tuo ylimielinen ja omahyväinen pörisijä saanut päästä ilkkumaan, että niissä muka joitakin puutteita tai peräti vikoja olisi.

Nyt täytyi kaikkien yhteisön jäsenten ryhdistäytyä ja ryhtyä oikein tarmolla päivittämään sivuja, niin yhteistä kuin omiaankin. Silloinpa näkisi tuo ilkeämielinen verkkosilmä, että ihan palturia taas virtuaalikynästään bittiavaruuteen lennätti. Toki tuohon palturin puhumiseen oli jo niin totuttu, ettei se enää mikään ihmeempi yllätys ollut juuri kenellekään. Mutta toisaalta taas: jos niissä kuitenkin jokin totuudensiemen olisi? Kukapa sen ihan varmasti osasi sanoa…?

Erityisesti kärpäsen maininnat itsenäisyyspäivän kirjoituksista olivat nostattaneet monien maidon. Vai ei saanut enää vapaasta isänmaastaankaan iloita eikä sen vapauden hankkineista ylpeyttä tuntea? Linnanjuhlat pukuloistoineen olivat niin ikään soopaa ja hölynpölyä.

Mitä ne sitten mahtoivat olla ne oikeat asiat ja niistä syntyvät olemattomat keskustelut, joita kärpänen niin kovasti peräänkuulutti? Sitä samaa jauhamistako susista ja hilkoista? Luuliko kärpänen tosiaan, että ketään enää kiinnostivat pätkän vertaa erään luonnontilaisessa eläinpuistossa kuljeskelevan punahameisen hepsankeikan korkokengissä kompastelut ja yritykset tehdä läheisempää tuttavuutta hallavaturkkisten villieläinten kanssa näille paperin palasia koristaan jakelemalla ja hameen helmaa sopivasti ylöspäin hilaamalla.

Ja entä sitten kyseisten tarinoitten muu anti? Sudet vaihtuivat lakanoitten välissä niin, että turkit vain pöllysivät. Olisiko jo aika ruveta tuonkin hilkkaihmisen kantamaan hiukan huolta maineestaan; kunnianhan tuollaiselta oli täytynyt mennä jo ajat sitten varmaankin sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Ja olisi edes opetellut kävelemään niillä korkokengillä ja ymmärtänyt sen, että nuoruutta ei takaisin saanut, vaikka miten huulensa punasi ja yhä tiukemman ja avokaulaisemman puseron rupsahtaneen rintavarustuksen päälle viritteli!

Kyllä oli tuo kaikki jo niin moneen kertaan luettu ja toki tässä itsekin jotain oli vuosien saatossa koettu, että eivätpä ihmeemmin kirjoitusten sisällöt yllättäneet. Yhden kun oli lukenut, oli lukenut ne kaikki, ja tietysti jotkut lukijat olivat jopa niin taitavia, että lukemattakin pystyivät kommentoimaan noita tyhjänpäiväisyyksiä järein äänenpainoin.

Mutta kaikesta huolimatta oli nyt ryhdyttävä tuota pörisijää ruokkimaan, ettei se aivan turhaan olisi täällä yhteisössä silmiään pyöritellyt. Iloisessa yhteisymmärryksessä päätettiin sille tarjota kunnon sapuskat, kun se vielä niin mukavasti toimi koko yhteisön mainostajana. Kiittäähän sitä siitä täytyi, ja kyllä kiitettiinkin.

Jotkut näkivät kovastikin vaivaa pitääkseen kärpäsen leuat liikkeessä. Ruokaan yritettiin aina silloin tällöin ujuttaa myös jotakin syysmyrkkyä, mutta aina osasi tuo nälvijä jättää sen kohdan syömättä. Ovela oli, vai olisiko ollut peräti älykäs, kun ilmassa viuhuvat kymmenet lätkät niin taitavasti osasi välttää.

Mutta ei ollut kärpäsen tökkäisy siis ihan kiville mennyt, kun päivityksiä alkoi tulla hiukkasen tiheämmin. Aiheet nyt olivat mitä milloinkin, mutta onneksi sattui joku herkkä taiteilijasielu sitten siirtymään manan majoille. Se innoitti monta yhteisön jäsentä liittämään musiikkivideon tuon lähes suurmieheen verrattavan vainajan muistoksi kirjoittamaansa tekstiin. Yhteisöön laskeutui lähes käsin kosketeltava maan suru.

Ne, jotka eivät aivan muistokirjoituksiin virtuaalikynäänsä saaneet suostumaan, jatkoivat päivittelyjä lumen tulosta ja sen aiheuttamista ongelmista. Myös kiristyvät pakkaset saivat jähmeimmätkin ilmoittamaan aina aamutuimaan pakkasmittarin lukemat yhteiseen barometriin. Siinä tarkkuudessa ja täsmällisyydessä olisi jopa Ilmatieteenlaitoksella ollut opin ottamista!

Lähestyvä joulu monine edeltävine juhlineen oli myös edelleen kuin Sarpatin lesken jauholaari. Hyvää mieltä levitettiin ja joulurauhaa toivoteltiin puolelle jos toisellekin. Niin Luciat kuin jotkut nimipäiväsankaritkin saivat huomiota osakseen. Eikä unohtaa sopinut myöskään joka jouluisia herkkuja, jotka jotkut naispuoliset valmistivat itse ihan juurta jaksain, ja toiset taas olivat onnistuneet miehenpuoleisia sukulaisiakin vuosikausia huiputtamaan kaupasta ostetuilla ja itse tuunatuilla laatikoilla.

Kaikki oli siis paremmin kuin hyvin. Nyt oli tarjottu kärpäselle parasta, mitä talosta löytyy, niin kuin vieraanvaraisuuteen kuuluukin. Oli niin mukavaa ja leppoisaa odotella joulua joulukalenterin luukkuja availemalla. Toiset tekivät sen positiivisessa hengessä, toiset taas halusivat nousta barrikaadeille edes ihan pikkuisen.

Lämmin joulumieli oli vallannut koko yhteisön. Yhteishenkeä kohotettiin järjestämällä pieniä arvauskisoja ja kilpailuja. Myös nettiosoitteita ja linkkejä jaeltiin varsin höylisti. Pitihän kaikkien saada nauttia siitä kivasta ja huvittavasta, minkä joku toinen netissä surffaillessaan oli sattumoisin löytänyt…