- Tapaammeko huomenna? sinä kysyt, ja ilo räjähtää sisälläni pieniksi, hopeanhohtoisiksi siruiksi, jotka kimaltavan maton tavoin levittäytyvät eteeni minun niitä siitä käsiini ja sydämeeni poimia.

- Haluaisin olla lähelläsi ja pitää sinua hyvänä, jatkat.

- Tahtoisin hyväillä sinua joka paikasta, edetä hiljalleen suukoin ja käsin, antaa käsieni ja kieleni vaellella ihanalla vartalollasi sen jokaista kohtaa hyväillen ja siitä nauttien. Kieleni seikkailisi siellä täällä yhä uusia, ihmeellisiä asioita löytäen. Olisit sylissäni kehräävänä, odottavana ja aivan valmiina minun tulla. Janoaisit kosketustani etkä saisi siitä kylliksesi.

Haluaisin nähdä, kuulla, tuntea ja aistia sinun nautintosi, sillä se on samalla minunkin nautintoni.

Sormeni piirtäisi kasvosi piirteet, huulten kaaren, korvien pienet koloset. Ahnas suusi näykkisi sormiani, kun ne koskettaisivat huuliasi. Sinä tarttuisit käsiini ja veisit ne hyväilemään juuri niitä paikkoja, joissa kosketukseni saa sähköisen värähdyksen kulkemaan lävitsesi: kaulan herkkää ihoa, pieniä rintojasi, joiden kovettuvat nännit paljastaisivat kiihkosi ja halusi, vatsan kaarta ja vielä siitäkin alemmas sinä kättäni kuljettaisit. Hiljainen ääntelysi sylissäni ja vartalosi liikkeet kertoisivat minulle, sanoja paremmin, että kosketukseni, suudelmani, hyväilyni ja kaikki mitä sinulle teen, on sinulle taivas maan päällä ja enemmänkin. Se on sitä myös minulle.

Tapaammeko huomenna…?