Pekka alkoi odotella, milloin Liisa olisi valmis tapaamiseen. Odotteluajan hän käytti haaveiluun ja tulevan tapaamisen sekä yhteisen tulevaisuuden suunnitteluun kuvitellen mielessään, mitä ensimmäiseksi sanoisi Liisalle tämän nähdessään. Kertoisiko hän heti, miten syviä ja voimakkaita tunteita tunsi Liisaa kohtaan, vai pitäisikö kuitenkin antaa Liisalle ensin aikaa luoda kunnollinen ja oikea mielikuva Pekasta.

Jopa kosinta-ajatus käväisi Pekan mielessä, mutta sitten hän hätisteli ajatuksen jonnekin pääkoppansa takaosaan. Asia kerran mieleen putkahdettuaan ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan, ja niin päätti Pekka mennä ensitapaamiseen taskussaan sormus pujotettavaksi Liisan nimettömään. Eihän sormuksesta tarvitsisi puhua tai sitä käyttää ensimmäisellä kerralla, mutta jos asiat etenisivät niin kuin Pekka niiden kuvitteli ja toivoi etenevän, olisi Liisan hyvä huomata, että Pekka oli ollut tosissaan alusta pitäen.

Odotellessaan siis Liisan ilmoitusta tapaamisen ajankohdasta poikkesi Pekka kultasepänliikkeeseen ja osti sieltä kauniin, ja kalliin, timanttisormuksen. Koosta hän ei varma ollut, mutta sormustahan oli mahdollisuus suurentaa tai pienentää tarpeen mukaan. Ja kaiverrukset päivämäärineen ja nimineen tehtäisiin tietenkin vasta sitten, kun lopullinen päätös kihlapäivästä olisi tehty.

Missä tunne-elämän ja yleensäkin elämän kehitysvaiheessa lie Pekan kehitys pysähtynyt, kun hän noin lapsellisia mielessään kuvitteli. Ihmistä ja hänen elintapojaan, oikkujaan, koko elämäänsä tuntematta, tietämättä oli Pekka valmis ottamaan noin ratkaisevan askelen. Pienintäkään epäilystä ei hän mieleensä laskenut, ja jos sellainen joskus Pekan huomaamatta ajatusmaailmaan pujahti alkaen esittää ilkeältä tuntuvia kysymyksiä, teilasi Pekka sen suoralta kädeltä kumoamalla kaikki realiteetit suureen ja kaiken peittävään rakkaudentunteeseensa vedoten.

Eihän näin suuri tunne voinut olla kupla, eihän? Vielä koskaan ennen ei Pekka ollut tällaista tuntenut. Hän olisi ollut valmis antamaan vaikka silmän päästään Liisalle. Oli Liisa ainakin jollakin tasolla vastannut hänen tunteisiinsa. Tämä kiitteli aina vuolaasti lahjoista ja surkutteli sitä, ettei itse voinut juuri mitään lahjoja Pekalle antaa. Eivät Liisan viestit kylläkään mitään lemmenlurituksia olleet, vaan enimmäkseen luetteloa siitä, mihin rahaa taas tarvittaisiin.

Mutta tuntikausia kestävät puhelut olivat aivan toista maata. Niissä Liisa ikään kuin vapautui ja antoi tunteilleen vallan. Usein hän itkeä tirautti pienen itkun ja itseään vähätellen ja morkaten sanoi olevansa maailman huonoin ihminen. Miten Pekka jaksoi häntä kuunnella ja aina kannustaa eteenpäin? Pekka oli sitten kultainen ihminen, oikea aarre Liisan elämässä.

Tällaisia Liisa lateli puhelimessa, ja Pekka tunsi nousevansa onnensa kukkuloille. Liisa selvästi tarvitsi häntä. Tämä ei tulisi toimeen ilman häntä. He olivat tarkoitetut toisilleen. Näihin haavekuviin tuudittautuen ja itsensä Liisan elämässä välttämättömäksi tuntien Pekka sitten makseli lähemmäs sadan euron puhelinlaskuja ja kärsi ja korventui helvetin tulessa jokaisena hetkenä, jolloin ei Liisasta mitään kuullut.

Sillä sellaisiakin hetkiä oli, jopa melko paljon. Joskus Liisa ei vastannut puhelimeen päiväkausiin, ei reagoinut mitenkään Pekan kymmeniin tekstiviesteihin eikä laitellut myöskään s-postia. Silloin tunsi Pekka kohta kuolevansa ikävään ja tuskaan. Kiireesti poikkesi hän silloin nettikauppaan ja lähetti Liisalle taas jonkin kauniin ja arvokkaan lahjan tai täydensi Liisan pankkitiliä sopivalla rahasummalla.

Tuollaisten toimenpiteitten jälkeen Liisa oitis oli taas tavoitettavissa, iloitsi ja kiitteli Pekan antamista lahjoista ja pahoitteli pitkää hiljaisuutta. Mutta ymmärsihän Pekka, että vanhat vanhemmat tarvitsivat myös Liisan huomiota. Taas oli toinen heistä joutunut yllättäen sairaalaan, ja Liisa oli joutunut huolehtimaan toisen hyvinvoinnista. Se vei Liisan ajan niin totaalisesti, ettei sitä juuri muuhun liiennyt. Hyvä kun töissä ennätti käydä.

Ja ymmärsihän Pekka, miksei olisi ymmärtänyt, sillä ihastus, jota hän rakkaudeksi kuvitteli, oli sokaissut hänet täydellisesti…