Eino Leino on aina ollu mun suosikkirunoilijoita. Nuorempana, ku mää luin runoja palijo, mää osasin monta sen runoa ulukoa ja vieläki mää muistan niistä pitkät rämpsyt. Jotenki se vaan on osannu laittaa sanat oikeaan järijestykseen ja riimitellä säkeet niin, että suomalainen mieli niistä herkistyy. Niin on ainaki mulle aina käyny.

Tää päivä herättää mussa muitaki muistoja. Yks mun suurista rakkauksista, joita ei kylläkään kovin monia oo ollu, oli nimeltään Esa. Mää olin vielä nuori tyttö, ku sen tapasin ja rakastun oikopäätä. Kummää ny aattelen sitä, niin oli se syvää tunnetta. Oliko se kumminkaan rakkautta, sitä mää en osaa enää sanoa. Vanhemmalla iällä näköö asiat vähä eri vinkkelistä, ku nuorena, ja tietysti kaikkea peilaa kokemuksesa kautta. Mutta sillon se oli melekosta lemmentuskaa, joka ny melekeen naurattaa.

Ja mitähän se rakkaus sitte oikeen on? Osaako kukaan siitäkään mitään sen kummempaa sanoa? Semmää tiijän, että lapsiani rakastan. Elukoitaki, joita mulla on ollu, oon rakastanu. Lähimmäisenrakkautta tunnen, ku autan niitä, jotka apua tarvihtoo. Ja kyllä mää rakastin lasteni isääki, mutta se rakkaus ei vaan sitte kestäny, vaikka kuinka sen eteen ponnistelin. Vanhempiani oon rakastanu ja sisaruksiani kans, toisia enemmän, toisia vähemmän.

Siitä oon kaikista tyytyväisin, että oon oppinu rakastamaan ihteäni. Jossei ihiminen osaa rakastaa ihteään oikealla ja hyväksyvällä tavalla, ei se mun mielestä osaa rakastaa muitakaan. Ihtesä rakastaminen ei kumminkaan oo sama ku itserakkaus. Itserakas ihiminen pitää ihteään täyvellisenä ja muita parempana. Ihteään rakastava ihiminen taas tunnustaa olevasa vajavainen ja puutteellinen. Silti se hyväksyy ihtesä eikä laske ihteään muijen alapuolelle, vaan käsittää olevasa samanarvonen, ku toisetki. Ei muita parempi, mutta ei kyllä yhtään huonompikaan. Olisko se rakkauski sitte sitä, että arvostaa ihteään ja muita ihimisiä ja hyväksyy ihtesä ja toiset sellaisina ku ne on. Samaa jos saa muilta osakseen, voi sanoa olevasa rakastettu ihiminen.

Näin mää oo tämän asian omalla kohallani tuumannu. Se on tietenki vaan mun käsitykseni. Muut voi aatella asiasta kokonaan eri lailla, eikä ne kumminkaan oo siinä asiassa sen enempää väärässä tai oikeassa ku minäkään. Mutta maaliman tärkeimpiä asioita se on, siitä mää oon varma!