Käytiin taloksi. Talo oli vanha, rintamamiestyylinen, josta oli muutettu pois jo parikymmentä vuotta sitten. Se oli kuitenkin aivan asuttavassa kunnossa, sillä sieltä ei ollut viety pois mitään: oli huonekalut, astiat, liinavaatteet. Talossa pidettiin peruslämpöä, ja Susi kävi lämmittämässä vuolukivitakkaa aina, kun ehti ja pakkasten takia oli tarpeen.
 
Nytkin takka hohkasi lämpöä olohuoneeseen, sillä Susi oli päivällä käynyt lämmittämässä ajatellen Punahilkan vierailua. Muualla talossa oli kyllä melko viileää, mutta saattoihan aina pysytellä takan kyljessä, ja olihan talossa nyt kaksi lämmintä ihmistäkin, Punahilkka ja Susi. Kaipa he toisensa lämpiminä saisivat pidettyä. Näin ainakin Punahilkka mielessään tuumaili. Mutta mahtoiko tuumailla liian varhain?
 
Kun sisälle tultiin, jätti Susi laukkunsa keskelle eteisen lattiaa, ja siinä se pysyi koko talossa vietetyn ajan. Ei ryhtynyt sitä Punahilkkakaan siirtelemään tieltään sivuun, kuten olisi entisessä elämässään tehnyt. Mitä se hänelle kuului, mihin Susi laukkunsa laski! Kyllä hän jouti laukun kiertämään, jos se hänen kulkureitilleen osuisi.
 
Seuraavaksi Susi avasi television ja asettui sen ääreen lauantai-illan ohjelmia seuraamaan. Alkoi vaikuttaa siltä, että Punahilkka oli melko turha kapistus tässä taloudessa. Aikansa kierreltyään kuin kissa kuumaa puuroa ja Suden jonkin sortin mielenkiinnon heräämistä odoteltuaan Punahilkka ehdotti, että nyt hän voisi lämmittää glögiä ja laittaa muutkin tarjottavat esille. Sen verran Susi havahtui ohjelmien seuraamisesta, että sanoi sen kyllä passaavan.
 
Niin Punahilkka sitten pääsi keittiön puolelle touhuamaan, sillä hän tunsi olonsa turhautuneeksi ja vaivautuneeksi Suden vain keskittyessä televisioon. Kyllä hän sentään vähän toisenlaista iltaa ja tapaamista oli odottanut. Mutta olihan ilta vielä nuori. Mistä sen tiesi, millainen Susi sieltä turkin alta kohta heräisi, kun vähän olisi alkukankeutta saatu karistettua pois.

Tosiasiassa ei Punahilkka tällaisista toiveistaan huolimatta itsekään uskonut, että Sudessa mitään suurta muutosta tapahtuisi, vaikka hän kuinka glögiä ja kaikenlaisia herkkuja tarjoaisi. Jos Susi olisi ollut Punahilkasta tosissaan kiinnostunut, olisi hän jo toiminut, ja televisio olisi saanut jäädä sivuosaan.
 
Glögi lämpeni, ja Punahilkka ja Susi siirtyivät keittiöön sitä nauttimaan. Jostain oli Punahilkka löytänyt kynttilänkin, ja tunnelma keittiössä oli kyllä aivan kodikas ja jo hiukan jouluinen, kuten pikkujouluihin sopiikin. Herkut maistuivat kummallekin, vaikka Susi oli kyllä tuttuun tapaansa melko pieniruokainen.
 
Siinä pöydän ääressä Susi kertoili päivän töistään. Kovasti oli hän taas touhunnut, ja kiire oli ollut. Hyvä, että sovituksi ajaksi oli Punahilkkaa ennättänyt tapaamaan. Siinä sai Punahilkka kuulla traktorin huollot ja puitten ajot. Mikäpä siinä, ne olivat tärkeitä asioita varmasti sudelle, vaikka eivät niin kovin kiinnostavia Punahilkan mielestä, mutta mahtoivatko tunnelma ja puheenaiheet illan edetessä saada yhtään romanttisempia sävyjä?