Kun kesäteatteriin ei kerran lähdetty, oli ilta kulutettava kotosalla. Punahilkka kyseli Sudelta, miten tämä yleensä vapaata aikaansa vietti. Susi kertoi lukevansa lehtiä, kuuntelevansa musiikkia, katselevansa televisiota. Entäs silloin, jos Sudella sattui olemaan viehättävää naisseuraa, tahtoi Punahilkka tietää. Silloinkin kuulemma vapaa-aika kului saman kaavan mukaan.
 
Sepä kuulosti Punahilkasta oudolta, hän kun oli ymmärtänyt, että Susikin Punahilkan tavoin kaipasi lämmintä ja läheistä yhdessäoloa, turkin silittelyä, hellittelyä, kosketusta ja keskustelua molempia kiinnostavista asioista. Miksei myös omien mukavien asioitten tekemistä, kuten kirjojen lukemista, mutta niin, että toinen otettiin aina huomioon, eikä vetäydytty omaan maailmaan.
 
Punahilkka mainitsi siitäkin, että hän koki Suden jotenkin testaavan häntä niillä iänikuisilla kysymyksillään ja tehtävillään. Sitä ei Susi tietenkään myöntänyt tekevänsä. Se oli vain Punahilkan omaa kuvittelua.
 
Oli perjantai-ilta, ja televisiosta tuli aiemmin nauhoitettu tanssi-iltalähetys. Sitä seuratessaan Susi pääsi taas vauhtiin, hän kun oli tanssimisen ja tanssimusiikin ystävä. Eipä osannut juuri kukaan tanssijoista tanssahdella Suden mielen mukaan, puhumattakaan, että heidän vaatetuksensa olisi Sutta miellyttänyt. Osansa saivat myös niin esiintyjät kuin soitettu musiikkikin.
 
Myös Punahilkka oli ollut paikalla, kun tuota nimenomaista ”Kesäillan valssia” oli nauhoitettu televisiolähetystä varten. Oli hän siellä jokusen tanssinkin tanssinut ja taisipa hän ohimennen vilahtaa myös televisioruudussa, vaikka kaikin tavoin oli kameran eteen joutumista yrittänyt välttää. Onneksi älysi hän pitää suunsa kiinni paikallaolostaan ennen ohjelmaa ja sen aikana. Jos Susi sen olisi tiennyt, ei arvostelusta olisi loppua tainnut sen vuorokauden puolella tulla. Kun ohjelma sitten loppui, paljasti Punahilkka Sudelle olleensa tuolla. Siitä alkoi uusi ihmettely, miksei Punahilkka sitä aiemmin ollut sanonut. Ei ollut huvittanut, vastasi Punahilkka ykskantaan, ja siihen oli Suden tyytyminen.
 
Punahilkka ei olisi television katselusta juurikaan piitannut, kun ei hän sitä kotioloissaaankaan harrastanut ja oli entisessä elämässään saanut siitä enemmän kuin tarpeekseen. Jutustelua hän olisi kaivannut ja sitä, että Susi jotenkin olisi osoittanut, mitä oikein ajatteli. Mutta ei löytynyt Suden turkista kohtaa, josta olisi päässyt ihon alle ja huokosiin, ei löytynyt hakemallakaan.
 
Susi suunnitteli vielä saunan lämmitystä, mutta Punahilkka sanoi, ettei tänään enää jaksanut saunoa. Niinpä suunnattiin sänkykamaria kohden. Ei ollut Punahilkan mieliala kovin korkealla. Siinä karhealla patjalla kääntyillessään ei oikein tiennyt, tuliko torjutuksi vai ei. Punahilkka yritti vaivihkaa hakeutua kohti sängyn reunaa sillä seurauksella, että aamulla huomasi olevansa lattialle putoamaisillaan, Susi kun kuitenkin oli kaiken yötä yrittänyt tulla väistelevän Punahilkan lähelle.
 
Koitti taas lopulta uusi huomen. Tänään Punahilkka sitten lähtisi kotiin. Millaisissa tunnelmissa se mahtoi tapahtua?