Siinä makoillessani mietin, keitä mahdolliset vieraat voisivat olla. Yksi mahdollisuus oli tietenkin Rotta, mutta hän tuli nykyisin yleensä vasta lauantaina saunomaan, joten kovin todennäköistä ei ollut, että Rotan saapumisen takia noin kovasti olisi siivottu. Mummokaan tulija tuskin olisi, sillä hän asui aivan lähellä, eikä hänen tulonsa kunniaksi tällaista souvia pidetty. Lisäksi me menimme yleensä mummon luo, sillä meillä oli ketterämmät jalat. Päättelin, että tulijat olivat melko varmasti Anni ja Timo, Jaanan sisko miehineen.

Arvasin oikein. Nuoriparihan sieltä tuli monine kantamuksineen. Pidin näistä vieraista, sillä varsinkin Anni silitteli minua paljon. Hänellä oli itselläänkin ollut koira, mutta se oli siirtynyt manan majoille pari vuotta sitten. Anni siis ymmärsi meitä koiria ja osasi käsitellä meitä. Olin oikein iloinen, että laumaamme tuli vieraita. Se tiesi paljon huomiota myös minulle ja monenlaista mukavaa toimintaa koko viikonlopun ajaksi. Kaikkein mukavinta oli tietysti se, että Isäntä oli kotona eikä minun tarvinnut olla yksin.

Olin nyt jokaisena päivänä sitten eläinlääkärillä käynnin voinut hiukan paremmin. Minusta tuntui, että sain ruokaa enemmän kuin ennen, vaikka muistan kuulleeni Rotan puhuneen, että minun pitäisi laihtua. Juomistakaan ei enää rajoitettu, ja kyllä minä joinkin. Kuppini tyhjeni monta kertaa päivässä.

Lauantaina lähdimme Isännän kanssa metsälenkille. Kävelimme taas rauhalliseen tahtiin ensin pellon poikki ja siitä metsään pururadalle. Nämä maastot ovat minulle tuttuja, sillä olen juossut täällä Isännän kanssa jo parisen vuotta. On mukavaa, kun saan kulkea ihan vapaasti. Joskus vastaan tulee muita koiria, mutta mitään tappeluita en koskaan haasta, vaan annan muiden kulkea omassa rauhassaan. Yleensä sivuutamme toisemme hyvin arvokkaasti.

Nykyisin minun on huolehdittava siitä, etten innoissani juokse kovin kauas Isännästä. Huonontunut kuuloni ja kaihin vaivaamat silmäni saattavat muutoin tehdä minulle tepposet. Monta kertaa on Isäntä huudellut perääni, mutta enhän minä mitään ole kuullut. Kerran viime syksynä kävi niin, että eksyin Isännästä ja Rotasta. Jouduin liian kauas heistä ja sitten en enää tiennyt, mistä päin heitä olisin haeskellut. Päätin lähteä maantietä pitkin kotiin.

Siinä jolkotellessani auto pysähtyi vähän matkan päähän eteeni. Joku ihminen nousi autosta, nosti kätensä päänsä päälle ja alkoi heiluttaa niitä lähestyen minua samalla uhkaavasti. Kauhistuin niin, että pysähdyin niille sijoilleni. Olinhan kuullut tarinoita rosvoista, jotka saattavat houkutella autoonsa liian luottavaiset, yksin liikuskelevat rotukoirat ja viedä ne mennessään.

Minua ei kyllä tuohon autoon otettaisi, päätin karvaisessa päässäni ja ryntäsin metsätielle. Juoksin niin paljon kuin kintuistani pääsin, ja niin jäi ahdistelijani kauas taakse. Taas olin keskellä metsää kaukana Isännästä ja Rotasta. Mutta ei hätää, osaisin täältä kyllä kotiin, sillä olin usein ollut täällä keräämässä suppilovahveroita laumani kanssa.

Lähdin taas suunnistamaan kotia kohden. Päätin ohi mennessäni poiketa mummolassa, jos mummo vaikka päästäisi minut sisälle. Mutta ei hän tainnut kuulla haukkumistani, sillä ovi ei avautunut. Vähän pettyneenä lähdin lompsimaan kotiin. Onneksi Rotta ja Isäntä ajoivat pihaan heti perässäni. Olin ollut jo hieman huolissani heistä, mutta nyt oli koko lauma taas koossa.

Myöhemmin kuulin seikkailustani jotain sellaista, mitä en oikein kehtaisi edes kertoa. Kerronpa nyt kuitenkin. Ihmiset, joita tiellä olin säikähtänyt ja luullut koiravarkaiksi, olivatkin Isäntä ja Rotta, jotka olivat etsiskelleet minua jo monesta paikasta ajellen edestakaisin kylää. En kaihisella katseellani tunnistanut Rottaa, joka kädet koholla lähestyi minua, vaan pinkaisin pakoon. Rotta oli kuulemma huudellut perääni, mutta mitäpä minä siinä vauhdissa olisin kuullut. Halusin vain mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kauas tuosta pelottavasta oliosta.

Vähän minua hävetti, kun juttua kerrottiin, mutta sitten ajattelin, että vanha koira saa pelästyäkin. Sopiva varovaisuus ei ole pahasta nuoremmillekaan. Se voi olla jopa pitkän iän salaisuus.