Eleltiin joulunalusaikaa. Punahilkalla oli puuhaa monenmoista; ei niinkään jouluvalmisteluissa, sillä hän aikoi joulua viettämään sukulaisiin. Mutta töissä oli tohinaa. Ja olihan sitä muutama pikkujoulukin tiedossa, nyt kun Punahilkka oli sellaisiinkin rientoihin vapaa osallistumaan, jos vain itse tahtoi.

Suden kanssa oltiin nyt yhteydessä ahkerahkosti. Milloin tekstailtiin, milloin taas soiteltiin. Ja joka kerta tiivistyi tunnelma lähes käsin kosketeltavan läheiseksi, suorastaan kiihottavaksi. Mutta tietysti täytyi pikkuinen ryppy tulla tähänkin kanssakäymiseen; eihän se nyt muuten olisi mitään ollutkaan.

Mahtoiko se sitten olla Punahilkka, joka kait hiukan aktiivisempaa otetta olisi suden puolelta odottanut ja tuli siitä maininneeksi siten, että susi taas tulkitsi sen omalla, tietenkin himpun verran vääristyneellä tavalla. Niin sai Punahilkka luettavakseen tekstiviestin, jossa susi lupasi poistua Punahilkan elämästä takavasemmalle ja poistumisellaan antaa Punahilkalle  mahdollisuuden nauttia vasta äskettäin saamastaan vapaudesta. Susi ei Punahilkan nautintojen tielle esteeksi asettuisi, vaan tämä saisi tulla ja mennä halujensa ja himojensa mukaan.

No, eihän Punahilkka tuota ollut tarkoittanut. Olipahan vain kysellyt, miksei susi vastannut tekstariin eikä mitenkään selittänyt, jos oli estynyt Punahilkkaan yhteydessä olemasta. Tietysti Punahilkka ymmärsi, että myös sudella oli oma elämänsä: työ, lapset, olipa kuulemma vielä jossakin kauempana asuva ystävätärkin, jolle suden sydän taisi oikein lämpimästi sykkiä; näin oli Punahilkka ollut ymmärtävinään.

Ystävätär ei Punahilkkaa haitannut: susihan oli deittisivun profiilissaan ilmoittanut etsivänsä ihmissuhdetta tositarkoituksella. Ei kait tuo ystävätär silloin voinut mikään vakituinen elämänkumppani olla. Oli Punahilkka kylläkin mielessään tullut siihen päätelmään, vaikkei susi sitä ollut sanonutkaan, että joulunsa aikoi susi kyseisen ystävättären kainalossa viettää.

Mikäpä siinä! Aikuiset sudet ja aikuiset hilkat elävät juuri niin kuin tahtovat ja viettävät niin joulunsa kuin juhannuksensakin itse valitsemallaan tavalla. Punahilkka kylläkin piti periaatteenaan sitä, ettei ketään tahallisesti loukkaamaan pyrkinyt.

Tämä pikkuinen väärinkäsitys korjattiin, ja niin alkoivat viestit taas singahdella suden ja Punahilkan välillä entistä kiivaampaan tahtiin. Alettiin jo varovasti puhella uudesta tapaamisestakin. Aika vain tuntui olevan kortilla. Molemmilla oli menoja viikonloppuisin ja taisipa sudella olla vielä työpäivystyksiäkin. Ei siihen oikein tapaamista saanut mitenkään sopimaan. Yhteisestä sopimuksesta päätettiin palata asiaan joulun jälkeen ja katsoa, miten aikataulut sitten saataisiin sovitettua tapaamiselle otolliseksi