Kun puku oli vuokrattu, lähdimme vielä tyttären ystävättären kanssa syömään lähellä sijaitsevaan kasvisravintolaan. En enää muista, mitä söimme, mutta hyvältä maistui. Vatsat killillään suuntasimme sitten yöpaikkaamme, hostelliin.

Täytyy sanoa, ettei se todellakaan ollut mikään luxusluokan majapaikka. Huone oli pieni koppero, joka muistutti laivan hyttiä, kun ikkunakin oli pyöreä aukko peräseinällä. Vuoteet oli sijoitettu huoneen molemmille laidoille nurkkiin, niin että keskilattialle jäi hiukan tilaa. Silti oli parempi, että toisen ollessa jalkeilla, oli toinen linnottautunut omalle vuoteelleen. Muuten saattoi toiminta mennä pelkäksi toistensa tönimiseksi.

Kylpyhuone ja vessa olivat kaikkien käytävän varrella olevien huoneiden yhteiskäytössä. Tungosta niihin ei ollut, sillä asukkaita ei varmaankaan näin talvisaikaan ollut jokaisessa huoneessa, ja vessaskin oli pieni wc-kopperoita useampia kuin koulun vessassa ikään. Suihkusta sain ensimmäisellä kerralla tulemaan pelkkää kylmää vettä, joten kovin kauaa en siellä viihtynyt.

Aamulla nousimme hyvissä ajoin, jotta varmasti ehtisimme ajoissa juhlapaikalle, joka oli eräs vanha katedraali hostellin lähistöllä. Olimme illalla jo käyneet valmiiksi katsomassa, missä se sijaitsi, ettei enää aamutohinassa tarvitsisi sitä etsiskellä. Se oli kyllä oikeastaan turhaa, sillä samaan paikkaan oli aamulla menossa muitakin, joiden varustuksesta jo näki, mikä oli määränpää. Heitä seuraamalla olisi oikea paikka varmasti myös löytynyt.

Katedraaliin ei päässyt vielä sisälle, joten jäimme odottelemaan pihamaalle. Siinä jossakin muurin varjossa puki tytär kaavun päälleen. Aamulla järjestykseen laitetut vaaleat kiharat lennätti tuuli sekaiseksi kampaukseksi, mutta tyttären hiuksissa ei sellainen mitään haitannut. Luonnonkiharat hiukset sai sormin oikomalla nopeasti taas jonkinlaiseen ojennukseen.

Vähitellen paikalle alkoi saapua muitakin todistuksen hakijoita ja heidän sukulaisiaan. Vaikka katedraali oli iso, ei kuka tahansa voinut tulla tilaisuuteen. Etukäteen oli pitänyt tarkasti ilmoittaa, kuinka monta henkeä halusi mukaan juhlallisuuksia seuraamaan. Heille oli sitten annettu kutsukortit, jota ilman ei sisälle päässyt lainkaan.

Kohta katedraalin piha-alue jo aivan kuhisi väkeä. Todistusten saajilla oli monenlaisia kaapuja. Enimmäkseen eroa oli värityksessä. Panin merkille, että aika monella naispuolisella valmistuvalla oli päässään asuun kuuluva hattu, mutta yhdelläkään miespuolisella en sitä nähnyt. Taisi siis olla aivan totta se, mitä eilen olimme hatunkäytöstä kuulleet.

Erikoista oli sekin, että kaapujen alla näytti naisilla olevan jos jonkinnäköisiä vaatteita. Oli minihameita, olkaimettomia mekkoja ja jos jotakin. Ne toki kaapu peitti aika hyvin näkyvistä, mutta jos asuun oli valittu turkoosit tai pinkit korkokengät, oli se melko huomiota herättävää. Ilmeisesti kaavun alaista pukeutumista ei kuitenkaan säädelty mitenkään, mutta olisi kyllä luullut naisilla itsellään olevan jonkinlaista tyylitajua pukeutumisessaan.