Ei se tyttö ollu yhtään paholla mielin kotiin tullessaan, vaikkei päässykään siihen hommaan. Väsyny se kyllä oli, mutta se ny ei oo mikään ihime. Mää olin paistanu lättyset valamiiks, ja kohta me pisteltiin niitä poskeen hyvällä halulla. Kyllä olivatki hyviä pitkästä aikaa, vaikka ne oliki ”terveyslättyjä”, niin ku tyttö sanoo. Se meinaa sitä, että mää laitan vehenäjauhojen lisäks taikinaan leseitä, joskus jotain ryyniäki.

Tällä kertaa mulla sattu olemaan sekä vehenä- että kauraleseitä. Niitä vatkasin sekaan sopivan määrän, mikä mulla on kovin vaihteleva käsite. Ryyniä en ny laittanu ollenkaan, vaikka niitäki olis ollu. Sulatin vähä voita ja hulautin senki taikinaan, ja kermaa lorautin pikkusen kans, vaikka olinki teheny taikinan vanhan ajan rasvaseen maitoon. Sitte vielä paiston lättyset voissa, niin kylläpäs oli makosia.

Ny ku tyttö on asunu palijo ulukomailla, on se kehitelly tuosta lätynpaistosta itelleen oikeen pravuurin. Joka maassa on omat lätyntapasesa, mutta esimerkiks viime talavena ei sen espanjalainen ja irlantilainen kaveri olleet ikinä paistaneet ja tuskin syöneetkään lättyjä. Ne innostu asiasta niin, että niillä oli tämän tästä lättykestityksiä, eikä tytön tarvinnu huolehtia paistamisesta, ku innokkaita paistajia oli oikeen kaksittain.

Ku tyttö sai vähä murua rinnan alle, alako elämä taas hymyillä oikeen levein suupielin. Se oli saanu sähköpostia tulevaa syksyä aatellen. Mutta ei se osannu siihen oikeen mitään vastata, ku niin moni asia oli vielä auki muijen muassa se tämänpäivänen haastelu isolla kirkolla. Mää oon aina sanonu tytölle, että asioilla on kummallinen tapa järijestyä, ja onhan se huomannu sen itekin monet motuiset kerrat. Niin me sitte päätettiin antaa niijen asioijen olla, joille ei ny siihen hätään mitään voitu tehä, pestiin hampaat ja kiivettiin orrelle. Mulle ainaki tuli uni soutamata, ja niin vissiin tytölleki.

Aamulla mää lähin töihin ja tyttö isolle kirkolle. Mennessään se poikkes V:ä kahtomaan ja leikkaamaan sen kynnet, ku ei meistä muista oikeen siihen hommaan oo. Se on vieläki samalla reissulla, niin että pitkä päivä tuloo tästäki. Meijän pitäs vielä kävästä kaupolla, ku se tuloo, mutta saa nähä, jaksaako se mihinkään sitte enää lähteä. Jos ei jaksa, niin mennään huomenissa.

Tämän päivän haastelusta se saa tietää tuloksen vasta ens viikolla. Voi, ku se olis suosiollinen, vaikka ei maailma siihenkään kaavu, jos ei oo.

Mun suunnitelma ponkas kans tänään eteenpäin ison harppauksen. Mää en ny voi juurikaan muuta sen hyväks enää tehä. Se on ny niin sanotusti korkeammas käres!