Kesän kääntyessä syksyä kohden alkoi miehen suunnalta tulla taas yhteydenottoja. Tekstiviestejä tuli silloin tällöin, erityisesti perjantai-iltapäivisin. Jaaha, tuumailin mielessäni. Pitkäksi viikonlopuksi olisi varmaankin ollut mukava saada viehättävää naisseuraa. Todennäköisempää kuitenkin oli, että mies vain halusi saada minut kiinnostumaan voidakseen sitten pahoitellen ilmoittaa, että lapset, ne lapset. Taas olivat he tulossa isäpappaansa tervehtimään ja tulollaan estivät niin ihanan tapaamisemme. Surullista, mutta minkäs mahdoit?

Minua ei mies enää tempuillaan petkuttanut. Aina kun mies otti yhteyttä tapaamista ehdottaen, olin minäkin hyvin kiinnostunut, jos vain tapaaminen aikatauluuni sopisi.Usein olin kuitenkin ennättänyt jo sopia viikonlopuksi jotakin muuta. Mies tuntui pitävän tarkasti huolen siitä, että tapaamisehdotukset tulivat sen verran myöhään, että varmasti olin jo ehtinyt lyödä omat viikonloppusuunnitelmani lukkoon.

En koskaan perunut jonkin uuden tai paremman tarjouksen vuoksi mitään sellaista, minkä olin jo ehtinyt sopia. Pidin myös aina antamani lupaukset, mikäli niiden pitäminen minun vallassani vain oli. Mutta toimimalla siten kuin toimi, pääsi mies itse aina kuin koira veräjästä. Hän oli ehdotuksensa tehnyt. Tapaaminen ei taaskaan onnistunut, koska se ei sopinut minulle.

Kohta oli kulunut vuosi ensitapaamisestamme. Mies otti yhteyttä ja muisti kyllä merkkipäivän tehden taas kerran epämääräisiä tapaamisehdotuksiaan. Minä kerroin olevani varattu koko kyseisen viikonlopun harrastusteni vuoksi. Se oli aivan totta. Yhtenä päivänä minun kuitenkin olisi mahdollista ajaa miestä tapaamaan, latelin viattomana. Tulisin oikein mielelläni, lisäsin vielä. Mies ei tulooni sanonut oikein juuta, ei jaata, mikä ei minua ollenkaan yllättänyt. Kaikenhan piti olla mahdollisimman epämääräistä ja epävarmaa tyyliin "ehkä, jos, kenties".

Kyseistä päivää edeltävänä viikonloppuna mies alkoi lähetellä tekstiviestejä. Minä olin maailmalla ja puhelimeni oli äänettömällä, joten en tiennyt miehen viesteistä mitään, enkä siis voinut niihin vastata. Vasta illalla, kun tarkistin puhelimeni, huomasin viestit. Silloin niitä oli jo kolme kappaletta.

Ensimmäisessä niistä kyseltiin mahdollisuuttani vierailla jossakin välissä miehen luona. Muutaman tunnin kuluttua oli tullut toinen, jossa mies ilmaisi pahan mielensä, kun en vaivautunut edes vastaamaan hänelle mitään. Ja vihdoin muutaman tunnin kuluttua edellisistä vielä yksi viesti, jossa mies loukkaantunein äänenpainoin ilmoitti nyt jättävänsä minut kokonaan rauhaan. Väkisin ei hän seuraani tuppautuisi, kun ei näyttänyt olevan toivottu.

Minua huvitti miehen loukkaantuminen, mutta en halunnut jättää asia siihen. Tekstailin takaisin ja kerroin nähneeni viestit vasta juuri äsken. Siksi en ollut mitään aiemmin vastannut. Vielä tähdensin, että vasta viikon kuluttua minulla olisi mahdollisuus tavata miestä, jos tätä silloin asia vielä kiinnosti. Tälläkin kertaa viestittely päättyi molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen, kuinkas muutenkaan. Asiaan luvattiin palata. Mutta kuinkas kävikään?