Mää olisin tarvinnu autoa vielä iltahämärissä, mutta ku ei sitä ny ollu, niin mun piti vähä muuttaa suunnitelmia. Oikeastaan mää muutin niitä ihan mielelläni. Mulla nimittäin pakotti päätä taas niin, ettei paremmasta väliä. Mää jouvun ottamaan kaks migreenilääkettä eikä sittekään helepottanu, vaan päätä pakotti vielä sillonki, ku mää kiipesin orrelle. Mää vaan toivon, että saisin jotenki nukuttua, eikä päätä enää aamulla kipottas.

Muutenhan se päivä oli varsinki ilimasa puolesta ku morsian, eikä siinä ny muutenkaan ollu palijo valittamista ainakaan mun oman elämän kannalta, jos ei tuota alituista pään pakottamista lasketa. Mutta tyttö soitti illansuussa, ku mää makasin puolihorteessa sohovalla päätäni parannellen. Nyt oli asumiseen siellä maalla ilimestyny yllättäen mutkia matkaan. Talon haltijalla oli tullu pänät miesystäväsä kans, mitä asiaa mää en kyllä ollenkaan ihimettele. Satun nimittäin tietämään sen ukon. Oli omistaja palaamassa takasi kotipaikkakunnalleen kesken kesän.

Tytölle tuli hätä, että mihin se ny poikaystävineen, kanoneen ja koirineen oikeen loppukesäsk joutuu. Oli nimittäin tullu toisesta suunnasta vähä semmosta tietoa, että omistaja kohta pärähtää paikalle vaikka taksilla huristaen täynnä tulta ja tappuraa, niin että sopi varoa. Nokkelana tyttönä se kumminki päätti ottaa ite selevää, mitä ny oikeen oli tapahtunu. Se soitti omistajalle suoraa. Ku nainen vastas puhelimeen, oli ensimmäiset sanat kuulemma ollu, että ”anna ny vaan tulla kaikki, mitä on mielessäs”. Tyttö hämmenty, ku ei se sillä mielellä ollu soittanu, että haukkumaan ja huutamaan rupeais. Ei se ees oo semmonen luonteeltaan.

Tyttö siitä kysymään, mitä oli tapahtunu, ja mistä tää äkillinen mielenmuutos oikeen johtu. Se sai kuulla, että talon omistajalla oli ny tullu mitta täyteen, ku ukon völijyssä piti työtä tehä niska limassa kolomessa eri paikassa. Työtä piti tehä ja palkaks sai haukkumiset ja vähättelyt.

Nyt alako tytölläki lamppu syttyä. Jotain tämmöstä se oli ollu uumoilevinaan jo viikonloppuna, ku omistaja ja se ukko oli ollu mustikoita hakemassa. Ku naiselle selevis, ettei tyttö ruvennukaan huutamaan ja syyttelemään, se rauhottu ja alako asiallisesti selittää, mitä tää kaikki oikeen meinas. Se oli ny palaamassa kotikonnuilleen ennen määräaikaa, mutta tyttö ja poikaystävä elukoineen saisivat asua talossa siihen asti, ku se oli luvannu eli elokuun loppuun. Nainen asuis sen aikaa vuokrakämpässä.

Tytönki mieli rauhottu, ja järkiaatokset alako voittaa sijaa. Se lupas auttaa naista vuokranmaksussa, ku se kerran joutus ny menemään muualle, vaikka omaki koti oli olemassa. Ei nainen ollu tyrmännykään tätä ehotusta, ja eihän kyse oo ku reilusta kuukauvesta. Mää sanon tytölle, että määki voin auttaa, ku vaan saahaan asiaan järkevä ja käytännöllinen ratkasu. Ne oli sopinu, että puhutaan yksityiskohista tarkemmin viikonloppuna, ku nainen on tulossa käymään. Mutta nuoret vois olla huolettomin mielin siitä, missä asuvat. Toivotaan ny, ettei mieli ykskaks muutu.

Ei mun pään pakotus tuosta uutisesta ainakaan helepottanu, jos ei ny lisääntynykään. Tietysti mää alon sitte kans pohtia eri vaihtoehtoja. Tytölle olin kumminki yrittäny vakuuttaa, että kaikki järijestys jollaki tavalla. Aina ennenki oli järijestyny. Jos ei muuta paikkaa olis, niin sitte tänne mun kämppään. Kyllä tänne sopis kaikki tulemaan. Kanat kyllä joutus sitte siinä vaiheessa pölökylle ja koira talavikotiin, mutta niin se ny vaan olis tehtävä, jos ei muuta ratkasua olis. Jotenki mulla kumminki oli sellanen tunne, että naisen sanaan saatto luottaa, ja asiat hoitus niin ku oli alussa sovittu.

Niin mää sitte menin parvekkeelle istumaan, ku oli niin ihana ilta. Tuli aivan elokuu jo mieleen, ku oli vähä hämärää ja lämmintä. Kuuki mollotti isona eteläisellä taivaanrannalla. Siellä istuissani mää surffailin vähä netissä. Sitte sisko laitto mulle tekstarin. Määhän kerron, että mää alon seurata yhtä engelsmannien sarijaohojelmaa telekkarista, ku olin orpanoimassa. Katon siitä kaiken kaikkiaan kaks osaa, ku eihän mulla itellä oo sitä telekkaria. Ny sisko tekstas, että ohojelma näkyy Areenasta.

Minä siitä innostun ja soitin siskolle. Sain ohojeet, miten pääsen suoraan ohojelmaan. Seurasin ohojeita ja niin sain kateltua kolomannen jakson omasta läppäristäni. Ny mulla on mahollisuus katella koko sarija sitä kautta. Se on tosi mielenkiintonen ja hyvin tehty. Ja tuloopahan ny vähä vastinetta sille viestintäverolleki, vai mikä se ny oli nimeltään