Seuraava päivä oli sitten sunnuntai, ja taas oli metsään lähtö edessä. Tällä kertaa Kaisa ja Rotta vetivät jalkaansa saappaat, vaikka Isäntä vakuutteli, että nyt katsottaisiin kuivempia kulkureittejä. Yhdet käpälien ja tossujen kastelut riittivät heille. Päivä oli taas lämmin ja aurinkoinen, joten vettä tarvittiin mukaan iso pullollinen. Ennen metsään lähtöä käväistiin apteekissa hakemassa minulle punkkipanta, sillä ensimmäinen iljettävä punkki oli eilen poistettu poskestani.

Auto jätettiin samaan paikkaan kuin edellisellä kerralla. Sitten vain metsään ja suunta kohti ensimmäistä rastia. Kaisa osasi jo paljon paremmin käytellä karttaa ja kompassia kuin viikko sitten. Rastipaikat löytyivät nyt melko helposti. Isäntä merkkaili niitä punaisella nauhalla, että löytäisimme ne tulevalla viikolla, jolloin meidän oli tarkoitus kahdestaan tulla merkitsemään rasteja.

Minä ja Rotta emme kompassin ja kartan näyttämistä suunnista välittäneet tuon taivaallista. Minä tein omia pieniä tutkimusretkiä ihmisten ympärillä, ja Rotalla näytti olevan täysi työ puuskuttaa ja kompuroida mukana. Löysin muutamia hyviä puroja, joiden vesi oli niin kirkasta, että saatoin juoda sitä janooni. Joissakin vesipaikoissa vilvoittelin myös vatsaani käymällä veteen makaamaan, vaikka Kaisa kantoikin huolta siitä, että minulle juuri äsken laitettu punkkipanta likoaisi vedessä ja saastuttaisi sen. Mutta eihän noissa puropahasissa ja lätäköissä mitään kaloja elellyt, ja eihän panta edes tainnut osua veteen, joten minun mielestäni huoli oli turha.

Reissu oli tällä kertaa aika pitkä ja raskas. Käärmeitäkin näkyi taas. Välillä Rotta jäi odottelemaan meitä jonnekin kalliolle. Eräässä paikassa hän kertoi käyneensä makaamaan selälleen kuivalle jäkälälle. Sitten hän oli alkanut ajatella, että entäpä jos jostakin ilmestyy käärme ja luikertelee hänen ylitseen. Kun tuollainen ajatus pällähti päähän, oli pakko nousta istumaan. Käärme tuntuu ihmisten mielestä olevan tosi iljettävä otus.

Kun tulimme kotiin, aloitti Rotta taas ruuanlaiton. Isäntä lähti vaihtamaan autoonsa kesärenkaita. Minä menin hänen seurakseen, sillä minusta on mukavaa seurailla, kun hän tekee tuollaisia puuhia. Samalla näen, keitä kaikkia tiellä liikkuu, ja välillä pääsen käväisemään myös autotallissa, jossa on kaikenlaisia mielenkiintoisia tavaroita.

Ilta sujui metsäretkestä toipuen. Kävimme kuitenkin vielä iltalenkillä. Tänään ei Rotalla ollut niin kiire lähteä kuin viime sunnuntaina. Jaana, joka oli myös tullut reissuiltaan, paistoi illemmalla vielä lettuja. Minäkin sain yhden, ja hyvää se oli. Vielä ennen Rotan lähtöä kävimme siirtämässä tavaroita Rotan autosta Isännän autoon. Siinä oli ompelukonetta, saumuria ja ties mitä vehjettä. Ne aikoi Kaisa viedä opiskelijakämppäänsä. Hänellä tuntui olevan kovasti suunnitelmia, mitä tekee, kun kesä kunnolla pääsee vauhtiin. Minusta oli mukava katsella hänen innostustaan, vaikka koiran elämä ei olekaan samanlaista kuin ihmisten elämä.

Aamulla Kaisa taas lähti Isännän mukana. Minä jäin kotiin haikein mielin. Saa nähdä, milloin näemme Kaisan kanssa seuraavan kerran? Toivottavasti pian.