Koko illan Markku tanssittaa tyttöjä ja naisia. Välillä on jo takki riisuttava, sillä tanssiessa tulee kuuma, kun välillä mennään jenkkaa ja sitten taas jo kohta polkkaa. Markku ei epäröi yhdenkään tanssin kohdalla, sillä tanssitaidon on hän oppinut jo poikasen kotikylän iltamissa ja kesäjuhlissa. Markun tanssitaito ei jää huomaamatta myöskään lavalle tulleelta naisväeltä. On harvinaista, että joku mies osaa kaikki tanssit ja hakee rohkeasti naisia tanssiin. Kun Markku vielä tanssii selvin päin, on se kaksinkertainen ihmetyksen aihe.  Parasta kaikessa on kuitenkin se, että Markku on uusi ja ensikertalainen lavan jo useimmille kovin tutuksi käyneen yleisön joukossa.

Ilta alkaa jo kääntyä lopuilleen, eikä Markku vieläkään ole osannut päättää, kenet hän monista hyvistä ehdokkaista lopulta kotiin saateltavaksi valitsee. Tarjolla olisi useampikin varteen otettava tyttö. Yksi on kaunis kuin kesän kukkanen, toinen taas osaa tanssia hyvin. Mutta nyt ei Markku aio tehdä valintaansa ulkoisten seikkojen perusteella. Hän etsii tyttöä, jonka luonne tuntuu hänelle sopivalta. Tietenkään ei sellaista asiaa voi päätellä muutaman tanssin perusteella, mutta kyllä lyhytkin tutustuminen jotain osviittaa antaa.

Kun viimeinen valssi sitten kajahtaa ilmoille kesäiseen, leppeään iltaan, kumartaa Markku siihen Orvokin, hiukan ujon ja hiljaisen tytön, jonka pitkät vaaleat hiukset on koottu näyttäväksi ruusukkeeksi päälaelle. Punastuen Orvokki lähtee tanssiin, ja sen päätyttyä suuntaa kaksi nuorta toisiinsa tiiviisti nojaten kohti Markun puhtauttaan kiiltelevää autoa.

Orvokki on naapuripitäjän tyttöjä, joten ensimmäisestä yhteisestä autoajelusta tulee ihan mukavan mittainen. Sen päätteeksi Markku suutelee Orvokkia ja kysyy, milloin he voisivat tavata uudestaan. Orvokki ehdottaa seuraavaa lauantaita samassa paikassa, ja Markku lupaa tulla noutamaan hänet autollaan kotiportilta asti. Sitten Orvokki nousee autosta ja häviää kesäyön hämärään.

Koko seuraavan viikon on Markku kuin tulisilla hiilillä. Miksei hän kysynyt Orvokin puhelinnumeroa, että olisi voinut edes soittaa tälle? Olisihan ollut hyvä tarkistaa, että tehty sopimus tapaamisesta pitää paikkansa vielä loppuviikollakin. Nyt ei auta muu kuin odotella lauantaita ja mennä odottelemaan Orvokkia portille.

Entä jos tyttö ei tulekaan? Jospa Orvokki piti häntä vain pilkkanaan ilmaisen kotimatkan toivossa? Epävarmuus nostaa päätään Markun sisällä, mutta hän tukahduttaa sen päättäväisesti. Mitä sitten, jos Orvokki syökin sanansa? Tanssilavalla on kymmenittäin tyttöjä, jotka ilomielin lähtevät Markun mukaan. Ei hän yhden Orvokin vaivainen ole!