Mies siis soitti juuri silloin, kun olin pysäyttänyt auton, vai mahtoiko asia olla niin päin, että pysäytin auton voidakseni vastata miehen puheluun. Koska en ymmärrä teknisistä laitteista juuri enempää kuin sika pohjatuulesta, olen aina suosinut mahdollisimman yksinkertaisia kännyköitä. Silloin, niin kuin nytkin, oli minulla markkinoiden yksinkertaisin ja halvin matkapuhelinmalli, jolla ei voinut tehdä muuta kuin soittaa ja lähettää ja ottaa vastaan tekstiviestejä. Se riitti minulle, sillä olen aina ajatellut, että esimerkiksi kamera on oma laitteensa. Ei sitä tarvitse kännykkään liittää.

Tuohon aikaan ei älypuhelimista puhuttu vielä mitään, mutta oli olemassa kommunikaattoreita, jotka käsittääkseni olivat älypuhelimien edeltäjiä. Niissä oli samoja ominaisuuksia kuin nykyisissä älypuhelimissa. Miehellä oli sellainen. Hän oli siitä minulle maininnut ohimennen, ja siitäkin sen olin ymmärtänyt, että hän vesillä ollessaan pystyi käyttämään nettiä. Olimmehan edellisellä viikolla viestitelleet varsin tiiviisti ja ahkerasti keskenämme.

Kun siinä istuin paikallaan olevassa autossani ja keskustelin miehen kanssa, sanoi hän jotain sellaista, mitä hänen ei olisi pitänyt tietää. Paikasta oli vielä hyvän matkaa laituriin, jossa miehen vene oli, eikä sieltä mitenkään voinut olla näköyhteyttä autolleni. Mies kuitenkin kuvaili puhelimessa paikkaa, jossa olin, jopa autoni värin hän mainitsi oikein. Siitä en muista maininneeni hänelle mitään etukäteen. Aivan kuin hän olisi jotenkin nähnyt kaiken kuvaruudun kautta.

Muistan, että jo tuolloin ihmettelin asiaa, mutta muu jännitys pyyhkäisi sen pian pois mielestäni. Myöhemmin se kuitenkin palasi uudestaan mieleeni. Olen sitä tuumaillut useasti jälkeenpäin, mutta en ole tullut asiassa hullua hurskaammaksi. Joskus olen ajatellut, että se liittyi kehittyneeseen teknologiaan, että miehellä tosiaankin oli satelliittiyhteys tai muu sen kaltainen paikkaan, jossa sillä hetkellä olin, ja hän saattoi seurata autoni liikkeitä matkalla oikeaan paikkaan. Mutta en usko oikein sitäkään. Ainoa selitys on, että kaikki oli sattumaa. Mies vain arvaili ja sattui osumaan oikeaan.

Puhelimessa mies vielä antoi tarkat ohjeet, jotta osaisin perille. Enää se ei ollutkaan vaikeaa. Ajoin rantaan, jossa oli huomattavasti enemmän venepaikkoja kuin siellä, jossa olin jo käynyt. Nousin autosta, ja minua lähestyi laituria pitkin keskimittainen, vaalea, silmälasipäinen mies. Ei komea, mutta ei rumakaan, vaan aivan tavallisen näköinen, miellyttävänoloinen mies.

Olimme viesteissämme ja puheluissamme päässeet jo niin läheisiin väleihin, että minusta tuntui aivan luontevalta, kun mies tavatessamme halasi minua tervehdykseksi. Suudelmia emme tainneet vielä siinä vaiheessa vaihtaa. Mies oli etukäteen varoittanut minua vesielämän alkeellisuudesta ja siitä, että hänellä ei olisi mahdollisuutta päästä saunaan tai suihkuun ennen tapaamistamme. Mutta olihan ympärillä iso järvi. Mies oli pulahtanut uimaan, ja minua vastassa oli nyt puhdas ja hyväntuoksuinen mies pukeutuneena shortseihin, teepaitaan ja sandaaleihin.