Sitten koitti helmikuun loppupuolen perjantai, jolloin tytär ja minä nousimme lentokoneeseen ja suuntasimme matkamme ”Vihreälle saarelle”. Minullekin tämä matka kyseiseen paikkaan taisi olla jo kolmas, ellei peräti neljäs, joten tiesin, mitä oli odotettavissa.

Nyt oli matka siitä erikoinen, että emme majoittuisikaan enää tyttären opiskelija-asunnossa vaan hostellissa lähellä juhlapaikkaa, josta tytär oli varannut meille huoneen pariksi yöksi. Minä olin kyllä ehdotellut hotellimajoitustakin, mutta tyttären mielestä se tulisi liian kalliiksi. Hostelli kelpaisi meille hyvin. Kelpasihan se minullekin, sillä en minäkään ollut korkean ja hintavan tason perään, vaan pieni ”seikkailu”, jota majoittuminen hostellissa aina oli, tuntui mukavammalta. Tytär, joka myös on kokenut matkustaja, oli osannut etsiä sopivan majoituksen.

Aurinko paistoi, kun saavuimme perille. Oli iltapäivä, ja meidän piti vielä ennen iltaa käydä vuokraamassa tyttärelle promootioasu huomista juhlaa varten. Asuun kuului pitkä musta kaapu, jossa oli isot puna-valko-siniset kaulukset. Se puettiin omien vaatteiden päälle. Asuun kuului myös korkea hattu.

Tytär ei hattua ottanut lainkaan, sillä hänen samaan aikaan todistuksen saava paikallinen ystävättärensä tiesi kertoa siitä erinäisiä faktoja. Perinteisiin näet kuului, että vain naispuoliset opiskelijat laittoivat hatun päähänsä. Se symbolisoi silloin sitä, että naisen opinnot olivat tulleet tiensä päähän, ja hattu oli ikään kuin piste ii:n päällä. Naisen opiskelut oli nyt opiskeltu, hattu merkitsi siis sitä. Nyt hän voisi asettua aloilleen.

Ystävätär kertoi, että oikeat feministit eivät koskaan ottaneet laittaneet hattua. Kukaan ei siihen tietenkään voinut heitä pakottaa. Hatun laitto oli aina oma valinta. Kun minä kuulin tämän, olin ehdottomasti sitä mieltä, että tyttären ei hattua pitäisi ottaa. Tuskin minun mielipidettäni olisi edes tarvittu, sillä tytär oli samaa mieltä. Edes symbolisessa mielessä ei mikään asia saanut olla esteenä sille, ettei hän vielä opiskelisi jotakin. Minua aivan pöyristytti tuollainen vanhakantainen ajatus, jossa naiselle suorastaan näytettiin paikka kotona hellan äärellä, kun taas mies sai kehittää itseään miten paljon tahtoi. Hänellehän ei hattua päähän tällätty etenemistä estämään!