Vaikka kuinka yritin terästää kuuloani, en kuullut tällä kertaa ruokaostosten yhteydessä mainittavan lainkaan kalaa. Jo oli ihme, ettei Rotta nyt himoinnut noita niljakkaita, iljettäviä syötäviä, vaikka niitä jossakin muodossa yleensä piti olla jokaisella aterialla, kuten olen kai kertonutkin. No, se ei minua haittaa, vaikka kalankäry ei ole minusta mitenkään miellyttävää. Mutta milloinkas ihmiset meiltä koirilta kysyvät mitään, jos jotakin ovat päättäneet syödä. Itsekseni kyllä arvelin, ettei kalansyönniltä vältyttäisi tänäkään viikonloppuna, mikäli vanhat merkit paikkansa pitivät.

Lähdimme siis kauppaan. Kun palasimme sieltä, en seurannut tarkemmin, mitä Isäntä jääkaappiin kasseistaan nosteli. Toisenkin kaapin piti nyt olla kunnossa, ja toiveikkaana Isäntä avasi sen laittaakseen osan ruokatarpeista sinne. Sitten häneltä taisi päästä jokunen rumakin sana, sillä olin ymmärtävinäni, että korjauksesta huolimatta ei kaappi ollut tullut kuntoon. Mittari, jonka Isäntä lähtiessämme oli kaappiin laittanut, taisi näyttää vallan hellelukemia, jos oikein Isännän ärräpäitä tulkitsin. Minulle oli se ja sama, mihin kaappiin minun ruokani nosteltiin, kunhan ne vain pysyisivät kunnossa.

Ilta sujui rattoisasti. Kävimme vielä Isännän kanssa lenkillä ja sitten nousimme orrelle. Seuraavana päivänä olisi Isännällä kuulemma oikein pitkäperjantain Via Dolorosa. En ymmärtänyt, mitä se mahtoi tarkoittaa, mutta väliäkös hällä. Pääasia, että minun ei tarvitsisi itseäni kovin paljoa rasittaa.

Aamulla minulle sitten selvisi, mitä Isäntä puheillaan oli tarkoittanut. Aamupalan ja ulkona käynnin jälkeen hän puki lenkkivaatteet päälleen ja lähti jonnekin. Minut hän jätti kotiin. Olin asiasta kyllä vähän nyreissäni, mutta minkäs mahdoin. Päätin käydä nukkumaan, jotta aika kuluisi nopeammin.

Muutaman tunnin kuluttua havahduin siihen, että Isäntä tuli kotiin rakot jaloissa ja melko uupuneen oloisena. Hän kiirehti suihkuun. Minä nuuskin hänen varusteitaan ja tulin siihen tulokseen, että juoksemassa hän oli ollut. Sen verran vahvoja aromeja hikisistä vaatteista irtosi. Suihkusta tultuaan hän päästi minut ulos. Kuinka sattuikaan, että Rotta ilmestyi juuri samaan aikaan portaille. En ehtinyt häntä tervehtiä kunnolla, sillä minulla oli kiire puskan juurelle. Vasta siellä käytyäni ennätin sanoa sanasen myös Rotalle ja toivottaa hänet tervetulleeksi taloon.