Aijai, kyllä oli kala taas hyvää! Ja sauna kans ja vielä kaikki muukin siihen päälle. Kala ei kylläkään ollu savustettua, vaan saunanpesässä halstrattua, mutta se onkin vielä parempaa ku savukala. Siihen ku tuloo siinä halsterissa semmonen rapea pinta. Uusia perunoita keittelin kans ja vielä salaatin tein, niin kyllä kelepas taas herkutella.

Ku mää menin sinne saunapaikkaan, niin eikös vaan alakanu ihan kaamea vesisaje jossain puolen välin jäläkeen. Yhen salamanki mää näin. No sillä lailla, mää tuumailin. Kyllä se pitää, minkä lupaa, Ilimatieteenlaitos nimittäin. Toiveikkaasti mää kumminki aattelin, että jospas tää ois semmonen paikallinen sajekuuro, eikä mun nurkilla sataskaan.

Mää olin nimittäin jättäny parvekelasit apposen auki ja mulla oli vielä pyykkiäki kuivamassa parvekkeella. Tietysti ne oli jo melekeen kuivia, mutta mää olin hyväuskosesti jättäny ne siihen, ku ei sitä sajetta kumminkaan tulis. Olimmää sentään sen verran nöyrtyny, että olin siirtäny pyykkitellingin pikkusen kauvemmas avonaisista ikkunoista, jos se kumminki…

Vettä tuli ku aisaa sitte koko loppumatkan. Mää jo aattelin, että pitääkö mun pysähtyä, ku ei meinannu nähä eteesä ollenkaan. Mutta mää hilijensin vaan vähä vauhtia ja pistin tuulilasinpyyhkimet töihin. Ei siinä sitte mitään ongelmaa ajamisen kans enää ollu.

Reissu meni hyvin, ja mää tulin yöks kotiin, ku on taas huomenna se lähtö toiseen paikkaan. Oli täälläki satanu aika lailla, mää huomasin, ku kurvasin autolla pihaan. Mutta onneks ei ollu tullu tuulen kans. Parvekkeella ei nimittäin ollu rippostakaan vettä! Pyykit oli tietysti vähä nahkean tuntusia, ja nyt mää nostinki ne sisälle, että ne kerkiöö kuivaa aamuun mennessä. Meinaan ottaa siitä jonkun rievun mukaani.

Ny kun on pilivessä, niin on jo meleko pimeää. Ihan syksysen olosta. Parvekkeelta tuloo aika viileää ilimaa, ku ovi on auki ja mää istun tässä lähellä ovea. Mutta sitte sieltä tuloo kans sitä ihanaa ja sulosta poppelin tuoksua, jota mää suorastaan rakastan. Ennen juhannusta mää olin paikassa, jossa kasvo tosi palijo poppeleita. Niitä kasvo istutettuna ja luonnonvarasina. Mää en ois ikinä osannu kuvitella, että siinä paikassa vois kasvaa ainuttakaan poppelia, mutta niin vaan kasvo! Se oli mulle tosi mielusa yllätys.

Kyllä mää ny taijan ruveta kapuamaan tästä orrelle. Silimiä painattaa jo siihen malliin. Niin se on tämänki vuotinen Eino Leinon päivä saatu elettyä iltaan. Kyllä on talonmiehillä ja huoltoyhtiöitten ukoilla taas melekonen homma, että ne saa kaikki litimärät Suomenliput kuivatettua, ettei ne homehu. Onneks se ei oo mun mureeni! Täytyyki käyvä vilikasemassa, onko lippu otettu pois salosta. Eihän sitä tiijä, jos huoltomiehet on vaikka pelänny sajetta tai ukkosta!

Ei olleet pelänneet, ne on reippaita poikia nuo meijän huoltomiehet!