Niin ei kuitenkaan käynyt jokabloginhöylälle (mitenkäs se nyt olisi ollut mahdollista), joka taas ensimmäisenä ehätti selittämään mielipiteitään kuin myös levittämään tietoa siitä, mitä tuo poistettu kommetti oikein oli pitänyt sisällään.

Ensin valistettiin adminia. Kommentissa esiintynyt uhkailu oli ollut jo sen sorttista, että poliisille olisi pitänyt oikopäätä ilmoittaa. Vähintäänkin nettipoliisille olisi tieto uhkailusta saman tien pitänyt kiidättää.

Miksei sitten ilmoitettu? kysyy kärpänen. Miksei ilmoitettu, vaan ryhdyttiin levittelemään mokomaa soopaa toisiin blogeihin niitä saastuttaen! Jos kommentoija kerran oli työssään nähnyt ja viimeistään sitä kautta tiesi, millainen on uhkausviesti, niin olisi kuvitellut hänen tuota tietoaan käyttävän ja sellaisen nähdessään siihen heti kovemmalla otteella tarttuvan.

Sitten seurasi arveluja kommentoijan tilasta kirjoitushetkellä. Jotain hämminkiä siinä täytyi olla. Ei selväjärkinen tuollaista suustaan ja kynästään päästele. Mutta opetus tuollaisenkin on saatava, vaikka sitten kipeästi kantapään kautta.

Vielä arveli kommentoija, ettei plagioinnin julkituonut henkilökään pitäisi siitä, että häntä ja hänen oikeuksiaan ”puolustettiin” laittomin keinoin, toisia hengenmenolla uhaten. Tämä kun vaikutti aivan asialliselta tyypiltä.

Ei hätä kuitenkaan tämän näköinen ollut, ei sinne päinkään! Näppärästi oli jokabloginhöylä ”copypastettanut” (päivän sana!), ja siellä oli nyt tuo kamala poistettu kommentti tallennettuna hänen sivulleen myöhempää käyttöä varten, jota tämä näppäräsorminen henkilö hetkeä myöhemmin löysikin. Ei kuitenkaan omassa yhteisössään tai poliisille toimitettuna, vaan aivan muilla sivuilla, joilla se oikeaan kohtaan sopivasti sijoitettuna ja pienin lisäyksin palveli mainiosti jokabloginhöylän omia tarkoitusperiä.

Niin raadollisia (jbh:n oma sanavalinta) ihmiset ovat, että heti sopivan tilaisuuden tullen isketään takaisin, ja jos mahdollista, niin vähän syvemmälle kuin vastapuoli. Eikä siinä mitään niin kauan kuin pysytään kutakuinkin asialinjoilla. Huutoihinsa on jokaisen pystyttävä vastaamaan.

Asiaan kuulumattomien asioiden levittäminen ja niiden yhdistäminen tiettyihin henkilöihin sen sijaan on kyllä jokseenkin arveluttavaa, varsinkin kun se tapahtuu selvässä vahingoittamistarkoituksessa. Vaikka sitten kuinka olisi luonnolle jokin maininta ottanut!

Tällaiseen myyräntyöhön on kärpänen törmännyt ennenkin. Silloinkin oli asialla, yllätys, yllätys saman ihanan ja sopuisan yhteisön eräs jäsen, ei kuitenkaan jbh, joka aina ja joka paikassa esiintyy fiksusti, asiallisesti ja hienotunteisesti. Ainakin hän sellaisen kuvan haluaa itsestään muille antaa ja siinä mitä ilmeisimmin on onnistunutkin.

Mahtoiko tuo kuva saada naarmuja pintaansa moisen katalan tempun jälkeen? Tuskinpa, sillä kärpänen on muistavinaan, että yhteisön muutkin jäsenet taisivat pitää sitä aivan sopivana pikkunäpäytyksenä mokomalle pörisijälle. Joutikin saada siivilleen! Tai niin suurin osa taisi luulla, ja mitäpä sitä nyt kärpänenkään suotta jonnin joutavia luuloja ja käsityksiä oikomaan. Ei kun menoksi taas!