Sanotaan, että valtion leipä on pitkä ja kapea. Tai ainaki ennen sanottiin, ja sen ymmärrettiin tarkottavan sitä, että joka kerran pääsi valtion ja miksei kunnanki hommiin, sai olla varma työpaikastaan hamaan hautaan asti. Palakan kans ei ehkä ollu niin hurraamista, mutta ainaki joka aamu tiesi, mihin lähteä antamaan omaa työpanostaan tai joissaki tapauksissa vaan kuluttamaan työaikaasa. Ei ollu pelekoa irtisanomisista ja työttömäks joutumisesta. Nykyään ai taija enää tuokaa sanonta pitää paikkaasa, muuta ku sen osalta, että valtion ja kuntien hommissa, jos niihin sattuu pääsemään, saa painaa töitä niska limassa pienellä palakalla ja pelätä kaiken aikaa, millon lyyään irtisanomislappu kouraan.

Kaiken lisäks varsinki näin talaviaikaan saa huomata, että joka asiassa säästetään. Ku maanantakiaamuna tuloo työpaikalleen, kannattaa pitää päällään kaikki maholliset vaatteet. Lämmöt on nimittäin ollu pois koko pitkän viikonlopun, ja huonosti eristetyt kiinteistöt on tietenki laskenu harakoille ne lämmöt, jotka eellisen viikon aikana on rakenteisiin mahollisesti kerääntyny.

En tiijä, mihin aikaan maanantaita vasten lämmöt kytketään uuvestaan, mutta yleensä koko maanantain ja alakuviikon saa täristä kylymästä, eikä vilutus meinaa loppua vielä kotonakaan. Ku perijantaihin päästään, aletaan olla lähellä normaalilämpötiloja, mutta sittehän onki jo aika laittaa lämmöt uuvestaan pois.

Emmää ny mee ihan varmasti väittämään, että lämmöt aivan nollille laitettas viikonlopun ajaks. Ei kai semmosessa hommassa ois mitään järkeä. Mutta kyllä niitä ainaki huomattavasti alennetaan. Mun mielestä ei siinäkään oo mitään järkeä. Sopii vaan kysyä, kuinka moni sairastuu, ku joutuu oleskelemaan monta tuntia kylymissä tiloissa sisävaatteissa. Ja mitenhän mahtaa olla sen työtehon laita? Tuskin on sekään ihan tapissa, ku suuri osa enerkiasta menöö siihen, että yrittää pysytellä lämpösenä.

Tuli mieleen, ku olin jo monta vuotta sitte käymässä Egyptissä. Sehän on Pohojois-Afrikassa, mutta kyllä sielläki vaan lämpöä piisaa. Sattu olemaan helemi-maaliskuun vaihe. Paikallisille ihimisille se oli tietenki talaviaikaa, ja ne pukeutu sen mukasesti. Mutta meille turisteille se oli kuumempaa ku meijän kesä.

Meitä ois tietenki kiinnostanu, kuinka kuumaa oikeen oli, mutta mittareita ei näkyny missään. Meillä Suomessahan niitä on jokahisen vähänki korkeammalle nousevan tolopan nokassa. Oppaalta kyseltiin, miten paikalliset ihimiset pystyy tekemään töitä siinä kuumuuvessa. Se vastas, että on Egyptissäki työsuojelua. Jos mittari nousuu yli viijenkymmenen plusasteen, ei kenenkään tartte mennä töihin ainakaan tehtaisiin.

Tuntu kyllä kovalta tuo viiskymmentä astetta meijän mielestä, mutta hyvä kumminki, että oli ihimisillä ees jonkillaista suojaa liian kuumia työoloja vastaan. Sitte opas jatko, että mittareita tosiaanki oli harvakseltaan. Oli vaikea tietää, palijoko celsiusasteita oli. Tietysti työpaikoilla oli mittarit, selevähän se. Mutta kumma kyllä ne ei ikään noussu yli nelijänkymmenenyheksän asteen. Niin että se siitä egyptiläisestä työsuojelusta!

Toinen juttu mikä mun tuli mieleen työpaikkojen terveysriskeistä on erilaiset vesi- ja homeongelmat. Talo, jossa mää oon töissä, on rakennettu joskus seitkytluvulla ja tietenki tasakattonen. Tuohon aikaan vissiin aateltiin, että vesisateet Suomessa loppuu, samoin talavi lumisateineen. Tässä vuosien saatossa on sitte kyllä huomattu, ettei niin ookaan käyny. Päinvaston viime syksyki tais olla tavallista sateisempi.

Jostainhan sen veen pitää kumminki päästä alas, ku sitä sinne katolle sataa. Ku ei se pääse ulukoseinää myöte maahan, se tuloo tietenki sitte eristeijen kautta sisälle. Meijän talossa on tämä ongelma ratkastu niin, että ku huomataan vuotoa jossaki kohtaa, kiikutetaan ämpäri vuotavan kohan alle. Sen annetaan olla siinä sitte niin kauan, ettei tippoja katonrajassa enää näy. Taas tuli asia kuntoon ja halavalla!

Joskus tuloo kyllä mieleen, että olis kirveelle töitä, mutta puhutaan vaan höylän ostosta!