Niinhän siinä sitte taas kävi, että ku mää aikani vetkuttelin, niin pilivenraossa sain teltan pois koota. Koko päivän oli hienoa ilimaa, ja teltta olis ollu helppo koota kuivana pois. Mutta mää mielessäni päätin, että riskillä vaan meen ja oon teltassa yötä, sato tai paisto. Mää kahtelin sääkarttoja, ja neki lupas yhtä pisaraa vasta joskus kolomen aikaan ens yönä. Se ei mun mielestä oo vielä palijo mitään.

Mutta sitte joskus seittemän aikaan tyttö ilimotti, että nyt sataa. Ei sitä vettä montaa tippaa tullu, mutta sen verran kumminki, että mää juoksin ulos ja alon kiireesti tyhyjentää telttaa. Sitte mää sain sen keskiriu’un päähäni, ku yksin otin niitä päätykeppejä pois enkä muistanu ollenkaan, että siellä semmonenki tanko on.

Saje loppu melekeen saman tien ku oli alakanuki, mutta mää kokosin teltan pois, ku kerran olin homman alottanu. Eipähän tartte huomenna sitä läpimärkänä koota. Emmää tohtinu sitä vielä pussiin laittaa, ku se kumminki muutaman piskon päälleen sai. Mää vein sen puuliiteriin ja levitin sinne puukasan päälle vähä kuivahtamaan. Kaikki muutki romppeet on ny levitelty sinne tänne ympäri huushollia kuivamaan. Eivätpähän sitte homehu pusseissaan tai muissa säilytyspaikossaan.

Petini mää levitin sohovalle, niin että viimenen yö kuluu ny sitte siinä. Täällä sisällä on kyllä turkasen kuuma, mutta onpahan ainaki kuivaa.

Kanat teki muuten taas iltapäivällä pari katoamistemppua. Ensin oli menny Koppanen yksistään pihatien päähän ja toisella kerralla se oli ottanu Kertunki mukaasa. Huomenna mää pistän ne jo hyvissä ajon tarhaan, että pääsen sitte lähtemään kotiin. Tyttö tuloo töistä suoraan mun luokse, ja sitte lähetään yhessä hakemaan poikaystävää lentokentältä.

Saa ny sitten nähä, tulooko sitä sajetta. Piliveen on menny ja tuuliki on tyyntyny. Lämmintä kumminki on. Sitä ukkosta mää vähä hiivistän, jos se tuloo yöllä. Sillon on kyllä parempi, että tytön kans yhessä pelätään täällä sisällä.