Eilen illalla mää nousin jo aikasin orrelle, ku väsytti niin. Emmää kyllä heti nukkumaan ees yrittäny ruveta, vaan otin kirijan ja luin sitä tunnin verran. Sitte alako silimiä painaa, ja laiton lukemisen pois. Oikeen hyvin en viime yönä nukkunu, mikä lie aina herätteli tämän tästä. Närästyslääkettäki piti hakea, ku niin korvensi. Ei mua yleensä juurikaan närästä, mutta varmaan nää joulun rasvaset ruuat, kahavinjuonti ja vielä särkylääkkeet siihen lisäks sai aikaan tuommosenkin ilimiön.

Mun entistä miestä närästi usein. Yleensä se käytti siihen sitä yhtä ja samaa R:llä alakavaa lääkettä, jota imeskellään suussa. Samaa mää muuten yöllä imeskelin ja avun sain. Sitte kerran vävypoika, jota kans usein korvensi rinnan alta, oli löytäny mielestään maaliman paraan närästyslääkkeen. Se mainosti sitä, ku lääketehtaan edustaja. Vanhat lääkkeet ei ollu enää mitään sen rinnalla, niin hyvä ja tehokas oli tämä uus lääke. Nappi huulee, ja kahen tunnin päästä oli kaikki korvennustuntemukset tipotiessään.

Ukkoki sitte sortu sitä kokeilemaan, ku taas kerran oli niin kurija olo rinnan alla. Yleensä vanha lääke oli auttanu jo vähän päästä vaivoihin. Mutta tämä uuspa ei meinannu auttaa. Ukko oli jo moneen kertaan turvautumassa vanhaan hyvään konstiin, mutta ku vävypoika paasas ku Ruuneperi, että kohta auttaa, kohta auttaa, niin se siirsi lääkkeen ottoa ja kärsi vaan korvennusta. Ihan selevästä sivullinenki huomas, että vaivat oli kovat.

Sitte se ei enää kestäny, ku uuvella lääkkeellä ei sen mielestä ollu minkäänlaista, ei ainakaan parantavaa vaikutusta, vaikka tuo maaginen kaks tuntiaki oli jo kulunu ajat sitte. Ukko sipas imeskelytapletin helttaasa, ja vähän päästä korvennus asettu. Ei kulunu kauaakaan, ku vävypoika alako kysellä saman vanhan lääkkeen perään. No, niitähän löyty! Ukko oikeen riemumielin tarijos roppia varastostaan. Sillä asettu vävypojanki korvennus, eikä se sen erän perästä mainostanu tuota uutta roppia appiukolleen.

Ennen vanhaan närästykseen, jota kai siihen maaliman aikaan kututtiin rinnan poltteluks, mikä onki oikeen kuvaava nimi vaivalle, otettiin ruokasuutaa. Ainakin mun tätivainaa otti sitä usein. Oisko ollu teelusikallinen suutaa, joka sekotettiin kylymään veteen, ja se sitte kietastiin menemään kurkusta alas. Jo helepotti vaivat ja korvennukset. Joskus vissiin käytettiin hedelmäsuolaaki.

Mää muistan, ku ootin tyttöä. Loppuaikoina mua närästi muutaman kerran. Muistan, ku naispuolinen neuvolalääkäri sano, ettei hän ees tienny, mitä koko närästys on, ennen ku oli ite raskaana. Sillon sai lääkäriki oikeen omakohtasia kokemuksia sairauksista ja vaivoista, joita sen piti hoitaa.

Niin se munki närästys yöllä sitte loppu, ku otin tapletin. Mutta mää heräsin taas, ku lehenjakaja oli kierroksellaan. Alakuaikoina, ku asun tässä talossa, mää heräsin siihen melekeen joka yö. Nyt enää vaan sillon tällön. Jakaja kolokutteloo hissillä ensin ylimpään kerrokseen ja juoksoo sieltä sitte rappuset alas lehtiä postiluukuista sisään työnnellen. Mulle ei lehteä tuu, mutta se askelten ääni kuuluu selevästi hilijasessa talossa.

Vilikasin kelloa. Se oli vasta puoli kolome. Mää tunsin kumminki ihteni ihan virkuks ja nousin ylös. Siitä asti mää sitte oon touhunnu kaikenlaista. Oon pessy koneellisen pyykkiä ja äskön laiton sen kuivamaan. Sitte keitin tomaattikeittoa, ku mulla sattu olemaan semmosia joutilaita tomaatteja aika liuta.

Mää oon mielessäni päättäny, että mitään ruokaplokia mää en kyllä rupea pitämään. Niitä on muutenki jo enemmän ku tarpeeks. Enkä mää niin innokas ruuanlaittaja oo, että siitä pitäs plokia pitää. Joskus, niin ku ny tänäänki, tuloo tehtyä kokeilumielellä jotaki.