Minulla alkoi kesäloma. Heti ensimmäisenä päivänä karistin kodin pölyt jaloistani ja suuntasin uusiin maisemiin. Kuinka ollakaan, juuri niissä maisemissa teit Sinä työtäsi. Olin Sinulle jo etukäteen vihjaissut olevani koko viikon kyseisessä paikassa. Koska voit itse säädellä työaikojasi, ehdotit, että kenties voisimme tavata jonakin päivänä. Sehän toki sopi minulle. olin lomalla, mitkään huolet, sen paremmin koti- kuin työhuoletkaan eivät mieltäni painaneet, olin vapaa kaikista kahleista.

Tapasimme kolmena päivänä. Lounastimme yhdessä ja tietysti touhusimme hiukan muutakin. Sanoin Sinulle, että olin aina toivonut juuri tällaista suhdetta, suhdetta, jossa ei aseteta toiselle mitään vaatimuksia, ei vangita toista mustasukkaisesti antamalla ymmärtää, että koska nyt tapailet minua, olet minun etkä saa katsahtaakaan muihin.

Myös suhteemme fyysisyys on jotain sellaista, mitä aina olen halunnut. Kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissakin paikoissa on pakko päästä toista koskettamaan ja hyväilemään. Kerran ajoit isolle parkkipaikalle, kun muuta paikkaa ei sillä kertaa ollut tarjolla, ja siellä suojassa uteliaitten katseilta nautimme toisistamme iltapäivän virkistykseksi.

Ihailusi ja kuuma, kiihkeä läheisyytesi saa minut suorastaan puhkeamaan kukkaan. Haluan olla silmissäsi kaunis, haluttava, himoittava, seksikäskin. Haluan olla Nainen ja Sinussa haluan kohdata Miehen. Ja juuri niin tapahtuu. Tunnen Sinun suorastaan palvovan minua. Koskaan aikaisemmin ei minua kukaan ole kohdellut niin. Ja miten iloitsenkaan siitä, että osaan ottaa vastaan ihailusi, hemmottelusi, kaikki huomionosoituksesi kuin ihanan, kallisarvoisen lahjan ja nauttia siitä sydänjuuriani myöten.

Minä, 53-vuotias, eronnut, tavallinen nainen tunnen itseni kuin kuningattareksi seurassasi. Sellaisen tunteen pitäisi jokaisen naisen saada tuntea edes kerran elämässään. Tunteen, että on jollekin jotakin erikoista, ainutlaatuista, poikkeuksellista. Kerran sellaista koettuaan ei enää koskaan vähättele itseään, kykyjään tai taitojaan eikä anna kenenkään muunkaan sitä tehdä!

Nyt elämme tätä hetkeä. Kumpikaan meistä ei tiedä, miten suhteemme tästä etenee. Edelleen elämme päivän ja hetken kerrallaan suunnittelematta tulevia, vaikka Sinä kuin puolihuolimattomasti heitteletkin ilmaan ajatuksia tulevaisuudesta ja aina silloin tällöin sisällytät noihin suunnitelmiin myös minut, olen ollut huomaavinani. Silloin minä aina vähän kavahdan takajaloilleni kuin arka, kesyttämätön varsa. Haluan elää kiihkeästi ja täydesti tätä hetkeä, mutta tulevaisuus arveluttaa.

Nuo kesäiset päivät, niiden tapahtumat ja tunnelmat tahdon kuitenkin tallentaa kultakimpaleena sydämeeni. Tapahtuipa mitä tahansa, en koskaan voi enkä halua niiden arvoa ja merkitystä kieltää. Siitä kultakimpaleesta voin joskus synkkinä päivinä murentaa pieniä murusia elämääni ilostuttamaan ja valostuttamaan. Tapahtuipa mitä tahansa, en Sinua, Suteni unohda.

Kesä on vasta aluillaan. Mitä se meille antaa, se jää nähtäväksi. Nyt elämme ja nautimme löydetystä elämästä. Se riittää! Tällaisen viestin Sinulle joskus lähetin. Se sopii myös päätökseksi tälle tarinalle.

”Tänään on päivä ottaa vastaan aurinko, sinisen taivaan syvyys. Tänään ympäröi lämpö ja hyvyys. Anna sateen huomenna tulla, kohtaat sen mielellä uudistetulla.”

Valoa kohti ja elämää syleillen!

Susimetsän Punahilkka  :)