Millaisia aiheita kirjoittajat sitten suosivat?

Ensimmäinen blogimerkintä oli aiheeltaan yleensä melko sattumanvarainen. Siinä moni kertoi seuranneensa blogipalstaa lukijana jonkin aikaa, jääneensä luku- tai kommentointikoukkuun ja nyt sitten uskaltautuneensa itsekin kirjoittamaan ja kukaties ihan katsomaan, mihin rahkeet riittävät. Joku oli saanut kirjoituskimmokkeen jostakin toisesta blogista, ja se siis määritti ensimmäisen aihevalinnan. Toinen oli harrastanut pöytälaatikkokirjoittelua jo vuosien, jopa vuosikymmenten ajan ja halusi nyt saattaa tuotoksiaan muittenkin luettavaksi.

Kun pää ensimmäisen merkinnän myötä oli saatu auki, valitsivat jotkut kirjoittajat tietyn linjan, jota kirjoituksissaan ja niiden aiheissa noudattivat. Yhdet taas kirjoittelivat edelleen sattumanvaraisesti, mitä kulloinkin sattui mieleen juolahtamaan. Usein jatkettiin myös omassa blogissa jonkun toisen esille ottaman asian käsittelyä, ja saatiin siihen uudenlainen näkökulma. Monet blogimerkinnät käsittelivät deittailua ja sen mukanaan tuomia ongelmia, jos kohta ilojakin: oltiinhan sentään deittipalstalla.

Aluksi oli aihevalinnoissakin havaittavissa selvää varovaisuutta; siihen tavallaan ohjasivat jo ylläpitäjän laatimat säännötkin. Mutta rohkeuden kasvaessa alkoi aiheitten kirjo laajentua. Tavallisten päivän tapahtumien lisäksi alettiin kertoa jo ihan henkilökohtaisia asioitakin, jopa suorastaan elämäkertoja kirjoitettiin.

Yksi harrasti syvällistä pohdintaa, toinen taas enemmän tai vähemmän kotikutoista psykologiaa. Joiden kuiden teksteissä oltiin kommenttien perusteella näkevinään sormi pystyssä opettamista, jota aikuiset eivät tarvitse. Joku teki analyysiä iltapäivälehdistä lukemastaan jutusta, ja uskonnolliset aiheetkin saivat omat kirjoittajansa; myös Kristuksen morsiamet tarvitsivat helpotusta lemmentuskaansa. Jotkut tyytyivät toisten valmiisiin teksteihin esimerkiksi runoihin ja mietelauseisiin tai vaikkapa kopioimaan vitsejä netistä.

Mutta ylivoimaisesti suosituinta oli ainakin blogisivuston loppuaikana videoiden lataaminen sivulleen. Vaikka aluksi suurin osa kirjoittajista, lukijoista ja kommentoijista isoon ääneen paheksui ja valitti mokomasta touhusta sivustolla ja jopa ylläpitoon, alkoi yhden sun toisen blogissa vähitellen näkyä videoita enenevässä määrin. Silloin valitusvirret hiljalleen loppuivat, sillä olihan se niin kätevää yhdellä klikkauksella taas päivittää bloginsa ja olla näkyvillä. Kun vielä jokusen sanan siihen lisäsi ikään kuin selitykseksi, ei kenelläkään pitänyt olla mitään sanomista.

Voitaneen kysyä, mahtoiko blogisivuston loppumisen syy olla juuri tuo lisääntynyt videospämmäys?  Muistitila ei vain yksinkertaisesti enää riittänyt. No, tämä on arvailua ja lopputuloksen kannalta melko turhaakin, mutta kaikenlaistahan sitä pienen ihmisen mieleen juolahtaa…