Nyt oli minun vuoroni hiukan sulatella lukemaani. Ensin kyllä ajattelin, toimen ihminen kun olen, että puhun suuni puhtaaksi saman tien ja sinkautan viestini bittiavaruuteen tuoreeltaan. Nuorempana olisin varmasti juuri siten toiminutkin. Ikä ja elämänkokemus olivat kuitenkin tuoneet minuun sen verran malttia, että päätin vähän tuumata, miten sanomiseni julki tuon. Purematta ja haavojani nuoleskellen en aikonut miehen omahyväistä tekstiä nielaista. Minulla oli oikeus vastineeseen ja sen myös kirjoittaisin, kunhan miehen tarkoitukset olisivat ensin selkiytyneet mielessäni.

Miehen vuodatuksesta saattoi päätellä, että kovin hyvää kuvaa ei hän minusta ollut saanut, vaikka hän sivulauseissa yritti sanomisiaan pehmentää. En ollut sellaiseen pyrkinytkään. Tavoitteenani ei ollut koskaan antaa mitään kuvaa, sen paremmin hyvää kuin huonoa, vaan olla sellainen kuin aina olin ja olen. Jos en sellaisena jollekulle kelvannut, niin mitäpä sitä ainakaan anteeksi pyytelemään. Joskus on vain kyettävä näkemään tosiasiat ja tunnustettava, vaikka miten katkeralta tuntuisi, että kaikki eivät sovi kaikille. Piste.

Sillä jos puheitaan, mielipiteitään, tapojaan, olemustaan tai mitä muuta tahansa itseen oleellisesti liittyvää piti toisen seurassa ruveta varomaan, valikoimaan tai peräti muuttamaan, oltiin kyllä pahasti hakoteillä. Olen aina ollut sitä mieltä, että monikin asia voi muuttua, mutta muutoksen on aina lähdettävä yhteisestä tarpeesta ja palveltava kokonaisuutta, ei siksi, että toista nyt vain sattuu jokin asia minussa ärsyttämään. Jos toinen ryhtyy vaatimaan muutoksia, saa olla melko varma, että vaikka jotain tapahtuisikin, ei se ole pysyvää. Ihminen pystyy muuttamaan ainoastaan itseään, ei toista. Jos lähtee ”muuttumaan” toista miellyttääkseen ja saadakseen hyväksyntää, on ihmisen kyllä mentävä itseensä ja nähtävä se kipeä kohta sisällään, joka tällaiseen ajaa.

Olin omassa elämässäni saanut kyllikseni tällaisessa muutosmyllyssä olosta. Lähes ainahan se menee niin, että toinen ei näe itsessään mitään ”vikaa”. Toisessa näitä ”vikoja” ja siis muutoskohtia taas riittää. Jos hölmöyksissään tai jostain muusta syystä lähtee tälle tielle, saa hyvin pian havaita, että vaatimuksista ei tule loppua lainkaan. Kun yksi kohta on korjattu, löytyy heti toinen, joka myös vaatii korjausta ja muutosta.

Minua oli siunattu yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella tästä asiasta. Kun kovan työn avulla olin siitä suosta viimein päässyt ylös, en kyllä vapaaehtoisesti uppoaisi siihen uudestaan. Sen olin päättänyt. Minä en halunnut tai aikonut ryhtyä ketään kouluttamaan mieleisekseni, mutta ei kyllä alettaisi minuakaan kouluttaa.

Varmasti jostakin löytyisi vielä ihminen, jota voisin rakastaa ja kunnioittaa sellaisenaan hyväksyen, ja joka kohtelisi minua samalla tavalla. Suhde, johon jäisin, olisi tasavertainen, arvostava, kunnioittava, hyväksyvä. Siinä voisin levätä sellaisena kuin olen, puutteineni ja hyvine puolineni tarvitsematta kaiken aikaa yrittää todistaa olevani ihan kelvollinen ihminen. Samanlaisen tunteen halusin antaa miehelle, joka vierelläni olisi.