Seuraavalla viikolla hävikin jakelu oli jo täydessä käynnissä. Aluksi ihmiset vähän arastelivat tulla hakemaan ilmaista ruokaa, vaikka ruuan jakaja joka kerta erikseen mainitsi, että kuka tahansa voi sitä hakea. Minä en arastellut, vaan yritin aina olla ensimmäisten joukossa jonossa, koska silloin oli mahdollisuus saada kolmekin annosta, jos hävikkiä oli runsaasti tarjolla. Kolme annosta oli sopiva määrä, koska annoin kaksi annosta aina tyttären huusholliin.

Joskus luovuin omastakin annoksestani heidän hyväkseen. Mm. sinä iltana, kun tytär soitti ja kysyi, onko minulla mitään ruokaa. Joku brasilialainen pyöräilijä oli taas tulossa taloon yöpymään, ja jotakin iltaruokaa pitäisi tarjota raavaalle ja nälkäiselle miehelle. Olin menossa hävikkiin, josta sain annokset mukaani ja lisäksi katselin vielä kaikki omat kaappini läpi etsien niistä sopivaa sapuskaa. Kaikenlaista löytyikin, ja niin sai tytär vieraansa ja omankin perheensä ruokittua.

Hävikissä alkoi käydä yhä enemmän väkeä. Kaikenlaista ikävääkin sattui. Joku ahne ohitteli härskisti muita jonossa seisojia, ja joskus hävikin jakaja kirjoitti ilmoitussivullaan kuulleensa  närkästyneitä puheita siitä, miten jotkut tulivat hienoilla autoilla ilmaista ruokaa hakemaan. Silloin hän aina muistutti siitä, että hävikkiä sai hakea kuka tahansa. Ikää, kokoa, näköä, varallisuutta tms. ei kysytty. Jos tällaisia puheita vielä kantautuisi jakajan korviin, seuraisi siitä puhujalle porttikielto ko. paikkaan.

Sellaistakin sattui, että jotkut käyttivät oman käden oikeutta ja kävivät hakemassa hävikkipisteen jääkaapista omin luvin annoksia, paikkaan kun oli helppo päästä suoraan kadulta. Sellainen ei tietenkään käynyt päinsä, ja tällainen "omatoimisuus" taisikin jäädä yhteen kertaan, kun hävikin jakaja kovisteli pitkäkyntisiä ilmoitussivulla.

Hävikin suosio sen kuin kasvoi, mitä pidemmälle syksyyn edettiin. Yleensä samat ihmiset saapuivat paikalle ensimmäisinä. Minä pidin huolen siitä, että olin tavallisesti kolmen ensimmäisen jonottajan joukossa. Se tiesi olemista oven takana jo vähintään puolta tuntia ennen oven aukeamista säällä kuin säällä.

Siinä odotellessa ihmiset alkoivat jutella keskenään, ja minäkin tutustuin moneen uuteen ihmiseen, joihin varmasti en olisi missään muualla törmännyt, saati alkanut jutella heidän kanssaan. Samalla sain kuulla kaikenlaisia juttuja ja tarinoita uudelta kotipaikkakunnaltani. Kun ilmat alkoivat kylmetä, vitsailimme tutuiksi käyneiden rouvien kanssa, että kohta otamme termospullot mukaan ja nautiskelemme glögiä kylmää torjuaksemme ja ajankuluksi. Pelkiksi puheiksihan ne jutut jäivät, mutta oli mukavaa, kun hävikkiruoka yhdisti tällä tavalla toisilleen tuiki tuntemattomia ihmisiä.