Ylemmän kuvan esine oli jäänyt VRK: n mielenpohjalle nakertamaan. Hän palasi uudestaan miettimään, mikä se voisi olla. Jotain perin tuttua siinä oli, mutta ei nyt vain palannut mieleen vuosien takaa.

Myös AVK: lla oli oma vankka käsityksensä asioista. Ylemmän kuvan esineellä ladattiin alemman kuvan laitetta, siis sitä, jonka VRK ja UPK olivat jo tunnistaneet. Alemmassa kuvassa ei AVK: n mielestä kuitenkaan ollut tuo mainittu esine, vaan jotain aivan muuta. Taas olisi voinut laulaa ”Saku Sammakon” sanoin, että ”nainen on nainen aina vaan”. AVK näki kuvassa nimittäin erään kosmeettisen tuotteen, jonka avulla lyhyenlännät, värittömät silmäripset hetkessä saivat pituutta ja väriä.

Kovastipa tuntuivat kommentoijien ajatukset nyt liikkuvan erään nautintoaineen tiimoilla, kun myös seuraava kommentoija, VL, yhdisti ylemmän kuvan esineen siihen. Toisessa kuvassa oli hänen mielestään tarpeellinen esine, jos halusi nähdä kauas tai sitten erittäin tarkasti.

PPHH kommentoi myös. Yläkuvassa oli hänen mielestään jokin asennuskelkka, rikottu sellainen, alemmassa taas tuo jo tutuksi tullut ”valokynä”, josta PPHH käytti nimitystä ”osoitin”. Mutta saattoi kyseessä toki olla jokin sytytinkin. Koska aiemmassa postauksessaan teki Kärpänen jo perinpohjaista tutkimustyötä tuon ”kynän” juurista eri sivuistoilla lehahdellen, ei se nyt enää ala samaa asiaa jauhaa. Sitä paitsi esine oli jo ajat sitten tunnistettu, joten miten ihmeessä siihen vieläkin uusia ehdotuksia sateli?

Olisiko ollut niin, että kun kaksilahkeinen postasi arvuuttelun, se myös innosti muita kaksilahkeisia kilvan arvailemaan. Voisihan ajatella, että miehiset ajatukset kulkivat koko lailla samoja ratoja pisteestä a pisteeseen b, yksioikoisesti ja mutkia tekemättä. Kauniimman sukupuolen edustajat taas hakivat vastauksia joskus kaukaakin, kuten näissäkin kommenteissa on havaittu. Joka tapauksessa myös VV oli näkevinään yläkuvassa jotakin tietokonemaailmaan liittyvää. Alakuvan esine sentään jo teki hieman hajontaa vastaustarjontaan. Lähes äärestä laitaan tarjosi VV vaihtoehtoja. Mukana oli myös oikea vastaus.

Seuraavana kommentoiva IVK jopa omisti itsekin alakuvassa esitellyn esineen, joten tunnistamisvaikeuksia ei hänellä ollut, vaikka esine taisikin lojua käyttämättömänä jossakin laatikon perällä. Ylempi kuva aiheutti päänvaivaa myös hänelle, mutta savuttavan ja terveydelle vaarallisen nautintoaineen suuntaan hänkin veikkasi.

UPK, joka googlettamalla oli tunnistanut yläkuvan esineen, ei ilmoituksensa mukaan ollut koskaan suutaan mokomaan myrkkyyn saastuttanut. Silti häntä vaivasi uteliaisuus. Millaiselta mahtoi tuntua pitää suussaan oikean nautintoaineen korviketta?

Kukapa muukaan olisi tässäkään asiassa ollut paras asiantuntija, ellei itse VRK. Hänen vastauksestaan sai kyllä sen vaikutelman, ettei hän itse ollut tällaista vehjettä edes kokeillut. Mutta asiantuntemusta riitti silti vaikka muille jakaa. Kun paljon on annettu, niin siitä on hyvä vähemmän saaneille tai muuten tietämättömille jakaa, se on vanha totuus (Kärpäsen huom!).

VRK oletti, että vehje oli raskas. Johan siinä huulilihakset väkiselläkin väsyisivät, kun tuollaista rohmua suussaan imeskelisi. Ongelmat olivat samat kuin toista isokokoista kalua käytettäessä. Siinä sivussa kuin huomamatta jaeskeli VRK tietämättömille taas muutakin tietoa. Tärkeää, ellei peräti välttämätöntä on jokaisen tietää, mitä satusetä Andersenin maassa muun muassa valmistetaan.

Kun kommentin loppuun vielä oli liitetty tiukkasävyinen tietoisku siitä, miten turhaan ihmiset rahojaan tuhlasivat, jos noihin houkutuksiin sortuivat, alkoi vaikuttaa aivan siltä, että VK oli ottanut sydämelleen myös kansanvalistajan raskaan, mutta epäilemättä antoisan ja mielenkiintoisen tehtävän. Hänen vankkumaton ohjeensa kuului, että kerrasta poikki vain! Se oli parhaaksi koettu konsti tässäkin henkien taistelussa.

Lettuilija ennätti vasta nyt heittelemään arvauksia kehiin. Tällä kertaa ei Kärpänen edes yritä arvailla, mikä tätä oli estänyt aiemmin kommentoimasta. Yläkuvan esinettä arvaillessaan hän pyöritteli, käänteli ja väänteli asiaa niin monelle mutkalle, ettei siitä olisi ottanut enää susikaan selvää, saati tavallinen verkkosilmkärpänen. Alemman kuvan esineen hän tunnisti oitis. Pettihän oma jälkikasvu sen avulla itseään yrittäessään päästä eroon paheestaan.

TiHe: llä näyttikin olevan sellainen tapa, ettei hän käynyt välillä kannustamassa arvailijoita eikä kertomassa olivatko näiden arvailut menneet syteen tai saveen. Nyt hän tuli kiittelemään mielenkiinnosta ja kertomaan, että alakuvan esine todellakin oli se, joksi sen moni oli tunnistanut. UPK: n kyselyyn laitteen käyttökokemuksista hän vastasi, että omalla tavallaan se helpotti tuskaa, mutta oli hänellä itselläänkin jäänyt lähes käyttämättömäksi, kun uutuuden viehätys oli sumupilven tavoin sen ympäriltä kaikonnut.

Yläkuvan laite oli kuitenkin edelleen tunnistamatta. Laite oli vanha ja harvinainen. Yhden vihjeen TiHe vielä antoi ja lupasi huomenissa tulla kertomaan, olivatko kommentoijat osanneet kommentoida kyllin terävästi.

Olikohan niin, että VRK oli pienessä mielessään päättänyt kerätä pisteet kotiin myös tästä potista. Sinnikkästi hän heitteli yhä uusia arvauksia pöydälle. Milloin oltiin tekemisissä käyntikorttien kanssa, milloin taas pelikorttien. Partaterätkin saivat osansa, mutta niitä varten vaikutti laite liian monimutkaiselta.

Kun TiHe kuitenkin innosti häntä jatkamaan kertomalla, että vainua oli nyt selvästi asiassa, keksi VRK tarjota vehjettä partaterien teroitukseen. Mutta epävarmuus iski taas, ja vielä piti kokeilla kepillä jäätä arvelemalla, että sittenkin taisi olla kyseessä säännöstelyajan korttien leimauslaite. Vai oliko? Korttien tarkastaminen ja leimaaminenhan oli ylempien instanssien oikeus.

UPK ei halunnut ilmeisesti olla VRK: ä huonompi. Hän oli tihrustanut kuvaa luultavasti oikein suurentavien okulaarien läpi, koska oli nimenkin siitä erottanut. Automerkkiin nimi viittasi, mutta ei kait kyseistä autoa ollut valmistettu vielä tuolloin?

Arvailut päätti lettuilija kahdella erillisellä kommentillaan, joissa hän vielä yritti selvittää laitteen oikeaa käyttötarkoitusta. Jotain olisi tehnyt hänenkin mielensä leimata sillä, painaa kuvia tai muuta sellaista. Lopputuloksena oli kuitenkin, ettei hänelläkään ollut käryä, mikä esine kuvassa oikein oli. Viimeinen kommentti sisälsi vielä yhden ehdotuksen. Kuvassa oli vanhanaikainen maksukorttien lukulaite, siis sellainen, johon kortti asetettiin ja sitten sen tiedot höylättiin päälle asetettuun tositteeseen.

Nyt on Kärpäsen sanottava, että joko se on lukenut huolimattomasti, ei ole ymmärtänyt lukemaansa tai sitten ei ole ollut mitään luettavaa ja ymmärrettävää, sillä TiHe: n vastausta se ei löytänyt mistään. Ei kommenttien lopusta, ei myöskään alkuperäisestä postauksesta. Yläkuvan esine jäi siis tunnistamatta, eikä oikeaa vastausta siihen postaajan toimestakaan annettu. Harvoinpa näin oli käynyt, mutta ei näköjään mikään mahdottomuus tämäkään.

Viikko päättyi UPK: n videopostaukseen. UPK mainosti sitä hauskaksi, mutta Kärpänen ei jaksa avata videota tehdäkseen siitä omia arvioitaan. Saattoi olla, ettei kovin montaa muutakaan ollut asia suuremmin kiinnostanut, jos kommenttien määrää voi pitää mielenkiinnon merkkinä. Se oli tässä postauksessa pyöreä nolla.

Toki Kärpänen kokemuksesta tietää, että tällainen päättely on uhkarohkeaa ja johtaa helposti vääriin tulkintoihin. Saattoihan monikin videon katsoa, mutta ei mahdollisesti pitänyt sitä hauskana. Tai sitten piti, mutta ei sitäkään ääneen sanonut. Mutta todistettavasti ainakin kaksi henkilöä oli videon katsonut. Toinen heistä oli ilmaissut kantansa merkitsemällä postauksen mielenkiintoiseksi, ja toisen mielestä postaaja puhui asiaa.