Kahvila, jossa Punahilkka lähellä asuvia susia yleensä ensimmäisen kerran tapasi, toimi samalla paikallisen kameraseuran näyttelytilana. Edellistä näyttelyä oltiin juuri purkamassa ja uutta pystyttämässä. Punahilkka ja susi joutuivat hiukan tulilinjalle, kun näytteilleasettajat hääräsivät heidän ympärillään kuvia seiniltä pois ottaen ja uusia tilalle asettaen. Ei heitä toki pöydästään pois ajettu, vaan vuolaasti anteeksi pyydeltiin aiheutettua häiriötä.
 
Myönnettävä on, että deittailu ei kovin luontevasti käynyt vieraitten ihmisten pyöriessä ympärillä.
Varsinkin susi hermostui ja pälyili ympärilleen. Ei kai kukaan nyt vain huomannut, että tässä oltiin sokkotreffeillä? Punahilkkaakin yritti susi saada hiljentämään ääntään ja varomaan sanojaan. Silloin pujahti pikkuinen piru Punahilkan puseronkauluksesta sisään.
 
Ei hän nyt huutamaan ruvennut eikä korottanut edes ääntään, mutta ei kyllä yhtään hiljentänytkään. Mitä salaamista oli Punahilkan ja suden tapaamisessa? Kahvila oli yleinen paikka, jossa kyllä sai tavata ketä tahtoi ensimmäistä tai niin monennetta kertaa kuin tahtoi. Minkälainen arkajalka susi oikein mahtoi olla? Ei kait tämä vain häpeillyt seuraansa?
 
Koska Punahilkka oli varma, että kukaan tuskin kiinnitti huomiota heihin ja heidän sanailuunsa, antoi hän tulla oikein olan takaa. Susi kuunteli pää punaisena ja yritti suhistella Punahilkkaa vaikenemaan, mutta minkäs teki, kun Punahilkka oli sanaisen arkkunsa kannen auki saanut. Kaiken edellä tapahtuneen jälkeen oli Punahilkka myös jo varma, ettei tämä susipolku kovin pitkälle tulisi johtamaan. Siksipä hän ei säästellyt sanojaan, sillä mitään menetettävää ei hänellä tässä sudenrotjakkeessa ollut.
 
Rauhoittuihan susi siitä vähitellen kuten myös Punahilkka, ja kahvittelua jatkettiin. Sitten kääntyi puhe jotenkin ikään. Suden horoskooppimerkin mukaan tällä olisi pikapuoliin syntymäpäivä. Punahilkka oli pannut sen merkille. 54 vuottahan susi seuraavaksi täyttäisi? Ja lapsi oli nelivuotias, joten melko iäkkäänä oli susi isäksi tullut.
 
Kun ikä nyt yllättäen tuli puheeksi, päätti susi tehdä tunnustuksen. Kun hän seuraavan kerran viettäisi syntymäpäivää, olisi kakussa 54 kynttilän sijasta 60 kynttilää. Tämä tunnustus oli Punahilkalle liikaa! Hyvä tietenkin, että se tuli, mutta että se sanottiin vasta nyt, oli Punahilkan mielestä niin suurta epärehellisyyttä, ettei hän voinut sellaista hyväksyä. Hän ei olisi näille treffeille lähtenyt eikä luultavasti minkäänlaista yhteyttä koko suteen ottanut, jos olisi asian aiemmin tiennyt. Hän oli avioliittonsa elänyt vanhan suden kanssa, se riitti hänelle.

Ja valehtelu Punahilkalle kaikenlaisissa asioissa oli samaa kuin punaista vaatetta olisi heiluteltu härän edessä. Millaista tulevaisuutta saattoi odottaa suhteelta, joka jo ennen tapaamista perustui väärien tietojen antamiseen? Punahilkka ymmärsi sen, että joku saattoi tunnistamisen pelossa ja vaikkapa lapsiaan suojellakseen kertoa kotipaikakseen naapuripaikkakunnan. Samasta syystä hän hyväksyisi myös 1-2 vuoden heiton iässä puoleen tai toiseen.