Kun puhelu loppui, ryhdyin jatkamaan kesken jääneitä kotiaskareitani. Lähdin alakerran kuivaushuoneeseen hakemaan kuivia pyykkejä pois naruilta. Kun palasin sieltä, huomasin saaneeni tekstiviestin. Kukapa muu minua tekstarilla lähestyi kuin äskeinen juttukumppanini.

En enää tarkalleen muista, mikä oli tämän ja sitä kohta seuranneiden viestien sisältö. Niiden sävyn sen sijaan muistan oikein hyvin. Vaikka hetki sitten päättynyt puhelu oli käyty jokseenkin asiallisissa merkeissä, olivat miehen nyt lähettämät viestit kaikkea muuta. Ne eivät olleet millään muotoa törkeitä, röyhkeitä tai tunkeilevia. Mutta ne kaikki sisälsivät sellaisia hienovaraisia vihjauksia, että sydämeni pampahteli niitä lukiessani vähän tiheämpään tahtiin, ja kuuma puna nousi poskilleni.

Jos minulla puhelun jälkeen olikin ollut hiukan sellainen olotila ja tunne, että tapaan miehen, kun kerran niin sovittiin, aloin yhä uusien viestien myötä odottaa huomista tapaamista jo innolla. Jännitys mielessäni kiipesin rappuja ylös alas pyykkejä tuoden ja vieden. Vapaan ja toimettoman päivän innostamana olin riipinyt vuoteestani lakanoiden lisäksi myös peitteen ja tyynyt ja pessyt nekin alakerran isossa koneessa. Tarkoitukseni oli illansuussa sijata vuoteeseen puhtaat vuodevaatteet ja kellahtaa sitten itseni viereen nukkumaan.

Mutta kuinkas kävikään?

Mieheltä tuli taas viesti. Hän kertoi ryhtyvänsä kohta saunan lämmitykseen, olihan lauantai. Miten oli, kiinnostaisiko minua lähteä hänen saunavieraakseen? Eihän välimatkaakaan ollut kuin satakunta kilometriä.

Hoh-hoijaa, vai näin olivat nyt pullat uunissa, hohailin jonkin tovin. Ajattelin, että pelkkien tekstiviestien varaan en miehen heittoa jättäisi. Aioin ottaa asiasta ja miehen aikeista selvää, ja parhaiten se tietenkin kävisi soittamalla ja suoraan kysymällä. Näpyttelin uudemman kerran miehen numeron puhelimeni näyttöön, ja mies vastasi heti.

Minä, joka en koskaan ole ollut mikään kaavojen kääntelijä ja jahkailija, en ollut sellainen nytkään. Jos mies laittoi tekstiviestillä kutsun saunakylään, piti hänessä olla myös sen verran munaa, että uskaltaisi seisoa huutonsa takana. Sitä tässä nyt olin peräämässä. Ilman sen kummoisempia esipuheita kysäistä tokaisin, miten tosissaan mies kutsunsa kanssa oli liikkeellä, vai oliko tämä vain kevyttä huulen heittoa ja jään kokeilemista kepillä.

Mies vastasi olevansa aivan tosissaan. Hänen asunnossaan oli sauna, se lämpenisi nopeasti, ja mies saunoisi kohta. Yksin pitäisi saunoa, ellen minä innostuisi lähtemään saunomaan myös. Kovin mielellään mies minut saunavieraakseen ottaisi. Olisihan yhdessä saunominen huomattavasti rattoisampaa kuin veden viskely kiukaalle aivan yksinään. Tietenkin, jos olisin kovin kaino, saisin saunoa yksin. Se oli selvyys. Ei mies väkisin saunaseurakseni tuppautuisi.